Miksi Vanhan testamentin Jumala on erilainen kuin Uuden testamentin Jumala?




Kysymys: Miksi Vanhan testamentin Jumala on erilainen kuin Uuden testamentin Jumala?

Vastaus:
Tämä kysymys juontaa juurensa Vanhan ja Uuden testamentin Jumala-käsitysten väärinymmärtämisestä. Tämä sama ajatus esitetään toisessa muodossa, kun sanotaan: "Vanhan testamentin Jumala on vihan Jumala ja Uuden testamentin Jumala on rakkauden Jumala.” Raamatussa Jumala kertoo itsestään asteittain historiallisten tapahtumien ja ihmissuhteiden avulla. Tästä aiheutuu väärinkäsityksiä Jumalan ominaisuuksista verrattaessa Vanhaa ja Uutta testamenttia keskenään. Kuitenkin, jos luetaan sekä Vanhaa että Uutta testamenttia, käy ilmi että molempien testamenttien Jumala on samanlainen. Jumalan viha ja rakkaus on ilmoitettu niissä molemmissa.

Esimerkiksi kautta koko Vanhan testamentin Jumalaa kuvaillaan "laupiaaksi, anteeksiantavaiseksi, kärsivälliseksi, hyväksi ja uskolliseksi", 2. Moos. 34:6; 4. Moos. 14:18; 5. Moos. 4:31, Nehemia 9:17; Ps. 86:5, 15; 108:4; 145:8; Joel 2:13). Kuitenkin Uudessa testamentissa Jumalan rakkaus ja armo tuodaan vieläkin selvemmin esille: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Samoin kautta Vanhan testamentin näemme, kuinka Jumala kohtelee Israelia samoin kuin rakastava isä kohtelee lastaan. Kun he tekevät ehdoin tahdoin syntiä Jumalaa vastaan ja alkavat palvomaan epäjumalia, Jumala rankaisee heitä. Kuitenkin jokaisella kerralla hän vapahtaa heidät heti, kun he kääntyvät pois epäjumalanpalvonnastaan. Jumala kohtelee samalla tapaa kristittyjä Uudessa testamentissa. Esimerkiksi, Hepr. 12:6 kertoo meille seuraavasti: “jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.”

Vastaavanlaisesti läpi Vanhan testamentin näemme Jumalan tuomion ja vihan kohdistuvan syntiin. Uudessa testamentissa näemme kuinka Jumalan viha ”ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa" (Room. 1:18). Niinpä selvästikin Vanhan testamentin Jumala ei ole erilainen kuin Uuden testamentin Jumala. Jumala on muuttumaton. Vaikka jossakin raamatunkohdassa jokin hänen luonteenpiirteensä on tuotu esille muita hänen ominaisuuksiaan korostetummin, Jumala itsessään ei muutu.

Lukiessamme ja opiskellessamme Raamattua, käy meille selväksi se, että Jumala on täysin samanlainen Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Vaikka Raamattu koostuu 66 yksittäisestä kirjasta, jotka on kirjoitettu kahdella (mahdollisesti kolmella) eri mantereella, kolmella eri kielellä, yli 1500 vuoden aikana ja yli 40 kirjoittajan toimesta, on se kuitenkin yksi yhtenäinen kirja alusta loppuun ilman ristiriitaisuuksia. Siinä me näemme, kuinka rakastava, armollinen ja oikeudenmukainen Jumala kohtelee syntisiä ihmisiä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Raamattu on todella Jumalan rakkauskirje ihmiskunnalle. Jumalan rakkaus hänen luomistyötään kohtaan, ja erityisesti ihmiskuntaa kohtaan, on mitä ilmeisintä läpi koko Raamatun. Raamatussa näemme, kuinka Jumala rakkaudella ja armon kautta kutsuu ihmisiä erityiseen suhteeseen kanssaan, ei siksi että he sen ansaitsevat, vaan koska hän on laupias ja armollinen Jumala, hidas vihastumaan ja ylitsepursuavan rikas rakkaudessaan ja totuudessaan. Samalla näemme pyhän ja oikeudenmukaisen Jumalan, joka on tuomari niille, jotka eivät noudata hänen Sanaansa ja kieltäytyvät palvomasta häntä kääntyen palvomaan omien kättensä luomuksia (Room. luku 1).

Koska Jumala on oikeudenmukainen ja pyhä, kaikki synti – entiset, nykyiset ja tulevat – tuomitaan. Kuitenkin Jumala äärettömässä rakkaudessaan on järjestänyt maksun synneistämme ja mahdollisuuden sovintoon niin, että syntinen ihminen saattaa välttyä hänen vihaltaan. Tämä suurenmoinen totuus ilmenee esimerkiksi 1. Joh. 4:10: "Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." Vanhassa testamentissa Jumala käytti uhrijärjestelmää syntien sovittamiseksi. Tämä uhrijärjestelmä oli kuitenkin tilapäinen järjestelmä ja se ainoastaan ennakoi Jeesuksen Kristuksen tulemisen, hänen, joka kuolisi ristillä antaakseen siten täydellisen sijaisuhrin syntien edestä. Vanhan testamentin lupaama Pelastaja on ilmoitettu täydellisesti Uudessa testamentissa. Se, mikä vain esiteltiin Vanhassa testamentissa, Jumalan rakkauden täydellinen ilmoitus, Poikansa Jeesuksen Kristuksen lähettäminen, on ilmoitettu kaikessa kirkkaudessaan Uudessa testamentissa. Sekä Vanhan ja Uuden testamentin tarkoitus on "antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen" (2. Tim. 3:15). Kun tutkimme Vanhaa ja Uutta testamenttia lähemmin, käy ilmi että Jumalan "luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi” (Jaakob 1:17).


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Miksi Vanhan testamentin Jumala on erilainen kuin Uuden testamentin Jumala?