Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Hänen kaltaisekseen (1. Moos. 1:26-27)?




Kysymys: Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Hänen kaltaisekseen (1. Moos. 1:26-27)?

Vastaus:
Viimeisenä luomispäivänä Jumala sanoi, ""Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme" (1. Moos. 1:26). Täten hän viimeisteli luomistyönsä "henkilökohtaisella kosketuksella". Jumala loi ihmisen maan tomusta ja antoi hänelle elämän puhaltamalla hengen häneen (2. Moos. 2:7). Näin ollen ihminen on ainutlaatuinen Jumalan luomakunnassa, sillä hänellä on sekä fyysinen ruumis että aineeton sielu/henki.

Jumalan kuva ja kaltaisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meidät tehtiin muistuttamaan Jumalaa. Aadam ei muistuttanut Jumalaa lihallisen ja verellisen ruumiinsa puolesta. Kirjoitukset sanovat Jumalan olevan henki (Joh. 4:24) ja näin ollen hän on ilman ruumista. Kuitenkin Aadamin ruumiissa kuvastui Jumala siten, että se luotiin täydellisen terveenä ja vailla pelkoa kuolemasta.

Jumalan kuva viittaa ihmisen aineettomaan puoleen. Se erottaa ihmisen eläinkunnasta ja tekee hänestä kelvollisen Jumalan hänelle tarkoittamaan tehtävään vallita maailmaa (1. Moos. 1:28) ja mahdollistaa yhteydenpidon Jumalan kanssa. Se merkitsee samankaltaisuutta henkisesti, moraalisesti ja sosiaalisesti.

Henkisesti ihmisestä tehtiin järkevä ja tahdonvoimainen. Ihminen pystyy päättelemään ja valitsemaan. Näissä ominaisuuksissa heijastuu Jumalan älykkyys ja vapaus. Aina jonkun keksiessä koneen, kirjoittaessa kirjan, maalatessa maiseman, nauttiessa musiikkiesityksestä, suorittaessa yhteenlaskun, antaessa nimen lemmikilleen, hän on elävä todiste siitä, että meidät on tehty Jumalan kuvaksi.

Moraalisesti ihminen luotiin oikeudenmukaiseksi ja täydellisen viattomaksi, Jumalan pyhyyden kuvaksi. Jumala katsoi kaikkea luomaansa, ihminen mukaan luettuna, ja hänen mielestään se oli "hyvää" (1. Moos. 1:31). Omatuntomme eli "moraalinen kompassimme" on jäänne tuosta alkuperäisestä tilasta. Jumalan kuvaksi luominen vahvistetaan aina, kun joku kirjoittaa uuden lain, tekee parannuksen pahasta, kiittää hyvää käytöstä tai tuntee itsensä syylliseksi.

Sosiaalisesti ihminen luotiin seuralliseksi. Siinäkin kuvastuu Jumalan kolmiyhteinen luonne ja hänen rakkautensa. Eedenissä ihmisen tärkein kumppani oli Jumala (1. Moos. 3:8 viittaa toveruuteen Jumalan kanssa) ja Jumala loi naisen, koska "ei ole hyvä ihmisen olla yksinään" (1. Moos. 2:18). Kun menemme naimisiin, tutustumme uuteen ystävään, halaamme lasta tai käymme seurakunnan tilaisuuksissa, todistamme käytöksellämme olevamme tehdyt Jumalan kaltaisiksi.

Jumalan kaltaiseksi luominen merkitsi myös sitä, että Aadamilla oli vapaa tahto. Vaikka Aadamille annettiin oikeamielinen luonne, Aadam teki huonon valinnan niskuroimalla Luojaansa vastaan. Näin toimiessaan Aadam tahri itsessään olleen Jumala-kuvan ja hänen kauttaan tuo tahriintunut kuva on siirtynyt kaikille hänen jälkeläisilleen (Room. 5:12). Vielä nykyäänkin meissä on Jumalan kuva (Jaak. 3:9), mutta me kannamme myös syntien arpia. Henkisesti, moraalisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti meissä ilmenee synnin seuraamukset.

Hyvä uutinen on se, että Jumalan lunastaessa henkilön, tuossa ihmisessä alkaa Jumalan aikaansaama Jumala-kuvan korjaus. Jumala luo "uuden ihmisen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää ” (Efes. 4:24). Tuo lunastus on mahdollinen ainoastaan Jumalan armon ansiosta. Uskomalla Jeesukseen Kristukseen Pelastajanamme vapaudumme synnistä, joka erottaa meidät Jumalasta (Efes. 2:8-9). Kristuksen kautta meistä tehdään uusi Jumalan kuvan kaltainen luomus (2. Kor. 5:17).


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Hänen kaltaisekseen (1. Moos. 1:26-27)?