Mitä Raamattu opettaa kristityn asepalveluksesta tai armeijassa työskentelystä?



Kysymys: Mitä Raamattu opettaa kristityn asepalveluksesta tai armeijassa työskentelystä?

Vastaus:
Raamatussa on runsaasti ohjeita liittyen armeijan palveluksessa olemiseen. Vaikka monet Raamatun viittaukset armeijaan ovat rinnastuksia, monet jakeet käsittelevät suoraan tarkastelun alla olevaa kysymystä. Raamatussa ei suoraan sanota, pitäisikö jonkun olla armeijan palveluksessa vai ei. Kristityt voivat kuitenkin olla vakuuttuneita siitä, että sotilaan ammattia kunnioitetaan Raamatussa ja armeijapalvelus on yhteensopiva raamatullisen maailmannäkemyksen kanssa.

Ensimmäinen esimerkki tästä on Vanhassa testamentissa (1. Moos. 14), kun Eelamin kuningas Kedarlaomer ja hänen liittolaistensa sieppasivat Abrahamin veljenpojan Lootin. Abraham kokosi joukkonsa, yhteensä 318 koulutettua miestä, ja kukisti eelamilaiset. Tässä on siis kuvaus aseistetun joukon suorittamasta uljaasta teosta: viattomien vapautus ja suojelus.

Myöhemmin historiansa aikana Israel kehitti pysyvän armeijan. Israelin varsin myöhäiseen armeijan muodostamiseen saattoi olla syynä se, että heidän mielestään Herra oli heidän Jumalallinen Sotilaansa, joka suojelisi kansaansa riippumatta sen aseellisesta voimasta. Pysyvä armeija luotiin vasta Israelin kehitettyä voimakkaan keskitetyn poliittisen järjestelmän Saulin, Daavidin ja Salomonin toimesta. Saul loi ensimmäisen pysyvän armeijan (1. Samuel 13:2; 24:2; 26:2).

Daavid jatkoi Saulin käynnistämää työtä. Hän kasvatti armeijan kokoa, palkkasi ainoastaan hänelle uskollisina pysyviä sotilaita muilta alueilta (2. Sam. 15:19-22) ja asetti sen johtoon komentaja Jooabin. Daavidin hallinnon aikana Israelista tuli myös aggressiivisempi hyökkäyspolitiikassa ja se valtasi naapurivaltioita, kuten Ammonin (2. Sam. 11:1; 1. Aikak. 20:1-3). Daavid aloitti kiertävän sotapalveluksen, jossa kaksitoista 24000 miehen vahvuista joukko-osastoa palveli kukin yhden kuukauden ajan vuodessa (1. Aikak. 27). Vaikka Salomonin hallituskausi oli rauhaisa, hän kasvatti armeijaa entisestään lisäten hevosvaunuja ja -miehiä (1. Kun. 10:26). Vakituinen armeija jatkoi toimintaansa vuoteen 586 eKr. saakka, jolloin Israel (Juuda) menetti itsenäisyytensä.

Uudessa testamentissa Jeesus hämmästyi roomalaisen sadanpäämiehen (sadan sotilaan johtajan) lähestyessä häntä. Sadanpäämiehen vastaus Jeesukselle osoitti selvästi hänen ymmärtäneen esimiesaseman ja siitä kävi myös ilmi hänen uskonsa Jeesukseen (Matt. 8;5-13). Jeesus ei millään tavoin tuominnut hänen uranvalintaansa. Uudessa testamentissa viitataan moniin sadanpäämiehiin kristittyinä, jumalaapelkäävinä ja hyvän luonnon omaavina (Matt. 8:5; 27:54; Mark. 15:39-45; Luuk. 7:2; 23:47; Ap. t.10:1; 21:32; 28:16).

Ajat ja tavat ovat muuttuneet mutta nykypäivän asevoimia voidaan arvostaa samalla tavoin Raamatun sadanpäämiehiä. Sotilaiden asema a kunnioitettiin. Paavali kuvaa Epafroditosta kristittynä ystävänään ja taistelutoverinaan. Raamatussa käytetään armeijan kuvakieltä, kun kristittyjä kehotetaan olemaan vahvoja Herrassa pukien päälleen Jumalan taisteluvarustus (Ef. 6:10-20), johon kuuluvat seuraavat sotilaan välineet: kypärä, kilpi ja miekka.

Raamatussa puhutaan siis suoraan ja epäsuoraan armeijasta ja siinä palvelemisesta. Ne kristityt miehet ja naiset, jotka palvelevat maataan arvokkaasti ja kunniakkaasti voivat olla vakuuttuneita siitä, että Jumala hyväksyy ja arvostaa heidän työtään. He ansaitsevat myös meidän kunnioituksen ja arvostuksen.


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Mitä Raamattu opettaa kristityn asepalveluksesta tai armeijassa työskentelystä?