Mitä Raamattu opettaa hengellisestä sodankäynnistä?




Kysymys: Mitä Raamattu opettaa hengellisestä sodankäynnistä?

Vastaus:
Hengellisen sodankäynnin suhteen tehdään usein kaksi perusvirhettä: sitä ylikorostetaan tai sitä vähätellään. Jotkut syyttävät riivaajia jokaisesta synnistä, jokaisesta ristiriidasta ja kaikista ongelmista ja haluavat ajaa riivaajat ulos. Toiset taas vähät välittävät henkimaailman tapahtumista ja siitä, että Raamattu kertoo meidän taistelevan henkivoimia vastaan. Avain tulokselliseen hengelliseen sodankäyntiin on raamatullisen keskitien löytämisessä. Toisinaan Jeesus ajoi riivaajia ulos ihmisistä, toisinaan Hän paransi ihmisiä viittaamatta sanallakaan riivaajiin. Apostoli Paavali neuvoo kristittyjä taistelemaan heissä itsessään olevaa syntiä vastaan (Room. 6) ja Paholaista vastaan (Ef. 6:10-18).

Ef. 6:10-12 sanoo, "Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan." Tämä raamatunkohta opettaa eräitä tuiki tärkeitä totuuksia: olemme vahvoja ainoastaan Herran voiman kautta, Jumalan taisteluvarustus suojelee meitä, ja taistelumme on avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Hyvä esimerkki Jumalan voimaan luottavasta olennosta on ylienkeli Mikael Juudan jakeessa 9. Mikael, ilmeisesti voimakkain Jumalan enkeleistä, ei nuhdellut Paholaista omiin voimiinsa luottaen vaan sanoi, "Nuhdelkoon Herra sinua!" Ilmestyskirjan 12:7-8 mukaan lopun aikoina Mikael kukistaa Paholaisen. Siitä huolimatta kiistellessään Paholaisen kanssa, Mikael nuhteli Paholaista Herran, eikä omissa nimissään ja omalla voimallaan. Ainoastaan suhteensa kautta Jeesukseen Kristukseen, kristitty on Paholaisen ja riivaajien yläpuolella. Ainostaan Jeesuksen Kristuksen nimen avulla nuhteillamme on mitään voimaa.

Ef. 6:13-18 kuvaa Jumalan meille antamaa taisteluvarustusta. Meidän on luotettava totuuden vyöhön, vanhurskauden rintavarustukseen, evankeliumin jalkineisiin, uskon kilpeen, pelastuksen kypärään, Hengen miekkaan, ja rukoilevaan mieleen. Mitä nämä varusteet tarkoittavat hengellisessä sodankäynnissä? Meidän on puhuttava totuus Paholaisen valheita vastaan. Meidän on luotettava vanhurskauttamiseemme Kristuksen uhrin tähden. Meidän on julistettava evankeliumia kaikesta kohtaamastamme vastarinnasta huolimatta. Meidän ei pidä horjuman uskossamme, vaikka kokisimme kuinka vahvoja hyökkäyksiä tahansa. Kaikkein tärkein puolustuksemme on luja luottamus pelastukseemme, jota mikään hengellinen voima ei voi meiltä ottaa pois. Hyökkäysaseenamme on Jumalan Sana, eivätkä mielipiteemme tai tunteemme. Meidän tulee seuraaman Jeesuksen esimerkkiä siinä, että jotkut hengelliset voitot ovat mahdollisia ainoastaan rukouksen kautta.

Jeesus on parhain esimerkkimme hengellisestä sodankäynnistä. Tutki tarkoin, kuinka Jeesus toimi joutuessaan Paholaisen suorien hyökkäysten kohteeksi ollessaan erämaassa kiusattavana (Matt. 4:1-11). Jokaiseen kiusaukseen Hän vastasi samalla tavoin: sanoilla "on kirjoitettu". Jeesus tiesi, että elävän Jumalan Sana on kaikkein voimakkain ase Paholaisen kiusauksia vastaan. Jos Jeesus itse käytti Sanaa vastustaakseen Paholaista, kuinka me uskallamme turvautua mihinkään vähäisempään?

Paras esimerkki siitä, kuinka meidän ei pidä lähtemän hengelliseen sodankäyntiin on Skeuaksen seitsemän poikaa. "Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa. Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta." (Ap. t. 19:13-16). Skeuaksen seitsemän poikaa käyttivät Jeesuksen nimeä. Mutta se ei riittänyt. Skeuaksen seitsemällä pojalla ei ollut suhdetta Jeesukseen, siksi heidän sanansa olivat tyhjiä ja vailla auktoriteettia. Skeuaksen seitsemän poikaa luottivat metodiikkaan. He eivät luottaneet Jeesukseen Pelastajanaan ja Herranaan, niinpä he eivät käyttäneet Jumalan Sanaa hengellisessä sodankäynnissään. Sen johdosta he kokivat nöyryyttävän tappion. Me opimme heidän huonosta esimerkistään käymään hengellistä sodankäyntiä Raamatun neuvomalla tavalla.

Lopputoteamuksena kysymme, mitkä ovat avainkohdat menestykselliseen hengelliseen sodankäyntiin? Ensinnä, meidän on luotettava Jumalan voimaan, eikä omaan voimaamme. Toiseksi, me nuhtelemme Jeesuksen nimessä, emmekä omissa nimissämme. Kolmanneksi, me suojaudumme Jumalan täydellä sotavarustuksella. Neljänneksi, me käytämme sodankäynnissä Hengen miekkaa – Jumalan Sanaa. Lopuksi, vaikka muistaessamme hengellisen sodankäynnin olevan Paholaista vastaan ja hänen riivaajiaan vastaan, olemme myös tietoisia siitä, että jokainen synti tai ongelma ei ole riivaajan aiheuttama, jonka saamme karkotetuksi nuhtelemalla.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mitä Raamattu opettaa hengellisestä sodankäynnistä?