Merkitseekö iankaikkinen pelastusvarmuus vapautta synnin tekoon?




Kysymys: Merkitseekö iankaikkinen pelastusvarmuus vapautta synnin tekoon?

Vastaus:
Yleinen vastaväite koskien opetusta iankaikkista pelastusvarmuutta vastaan on se, että sen myötä ihmiset voivat mukamas elää miten tahansa he ikinä haluavatkin ja silti pelastua. Vaikka tämä teknisesti onkin totta, se ei ole kuitenkaan totta käytännössä. Sellainen henkilö, joka on todella pelastunut Jeesuksen Kristuksen kautta, ei halua elää jatkuvan synnin täyttämää elämää. Meidän on erotettava toisistaan se, kuinka kristityn pitäisi elää ja kuinka ihminen pelastuu.

Raamattu tekee selväksi sen, että pelastuminen tapahtuu yksin armon kautta, yksin Jeesuksen Kristuksen välityksellä (Joh. 3:16; Ef. 2:8-9; Joh. 14:6). Siitä hetkestä alkaen, kun ihminen todella uskoo Jeesukseen Kristukseen, hän on pelastunut ja turvattu pelastuksensa kautta. Pelastuminen ei tapahdu siten, että ensin uskotaan ja sitten tätä pelastusta ylläpidetään tekojen avulla. Apostoli Paavali kirjoitti tästä aiheesta Gal. 3:3 kysyessään, "Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?" Jos me pelastumme uskon kautta, silloin pelastuksemme myös säilyy ja perustuu tähän samaiseen uskoon. Me emme voi ansaita omaa pelastustamme. Siksipä emme myöskään voi ansaita pelastuksemme ylläpitoa. Jumala ylläpitää pelastuksemme (Juud. 24). Se on Jumalan käsi, joka pitää meistä tiukasti kiinni (Joh. 10:28-29). Jumalan rakkaus tulee ilmi siinä, että mikään ei voi meitä erottaa Hänestä (Room. 8:38-39).

Ikuisen pelastusvarmuuden kieltäminen merkitsee itse asiassa uskoa siihen, että meidän täytyy ylläpitää pelastuksemme hyvien töidemme ja ansioittemme avulla. Tämä on jyrkässä ristiriidassa armoon perustuvan pelastuksen kanssa. Me pelastumme Kristuksen emmekä omien ansioittemme tähden (Room. 4:3-8). Jos joku väittää pelastuksemme säilymisen riippuvan hyvästä elämästämme, on tämä sama kuin väittää Jeesuksen kuoleman olleen riittämätön hinta syntiemme edestä. Jeesuksen kuolema oli absoluuttisen riittävä hinta kaikkien syntiemme edestä: menneiden, nykyisten, tulevien, ennen pelastumista ja jälkeen pelastumisen (Room. 5:8; 1. Kor. 15:3; 2. Kor. 5:21).

Tarkoittaako tämä sitä, että kristitty voi elää miten tahansa hän haluaakin ja silti olla pelastunut? Tämä on eräässä mielessä hypoteettinen kysymys. Raamatun mukaan on selvää, että oikea kristitty ei elä "miten tahansa". Kristitty on uusi luomus (2. Kor. 5:17). Kristitty tuo julki Hengen hedelmiä (Gal. 5:22-23), eikä lihan aikaansaannoksia (Gal. 5:19-21). 1. Joh. 3:6-9 tekee selväksi sen, että oikea kristitty ei elä jatkuvassa synnissä. Vastauksena väitteeseen, että armo lisää synnin tekemistä apostoli Paavali julisti, "Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (Room. 6:1-2).

Iankaikkinen pelastusvarmuus ei ole vapaalippu synnin tekoon. Se on paremminkin varmuus siitä, että tiedämme Jumalan rakkauden olevan taattu kaikille Kristukseen luottaville. Tietoisuus ja ymmärrys Jumalan suurenmoisesta pelastuslahjasta vaikuttavat juuri päinvastoin kuin vapaus synnin tekemiseen. Kuinka kukaan, tietäen minkä hinnan Jeesus Kristus maksoi edestämme, voisi jatkaa synnillistä elämää (Room. 6:15-23)? Kuinka kukaan, joka ymmärtää Jumalan ehdottoman ja takuuvarman rakkauden uskovia kohtaan, voisi ottaa tämän rakkauden ja viskata sen päin Jumalan kasvoja? Tällainen ihminen osoittaa, ei sitä että iankaikkinen pelastusvarmuus on antanut hänelle vapauden synnin tekemiseen, vaan pikemminkin sitä että hän ei ilmeisestikään ole pelastunut Jeesuksen Kristuksen kautta. "Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä" (1. Joh. 3:6).


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Merkitseekö iankaikkinen pelastusvarmuus vapautta synnin tekoon?