Kysymys
Millä tavoin Jeesus on sapattimme?
Vastaus
Avain ymmärtääksemme, kuinka Jeesus on sapatti, löytyy hepreankielen sanasta sabat, joka merkitsee "levätä, lopettaa työnteko". Sapatin alkuperä juontaa juurensa luomiseen. Kun Jumala oli luonut taivaat ja maan kuutena päivänä, niin "seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään" (1. Moos. 2:2). Tämä ei suinkaan merkitse, että Jumala oli väsynyt ja tarvitsi lepoa. Tiedämme Jumalan olevan kaikkivaltiaan. Hän ei koskaan väsy ja vaikka hän kuinka käyttäisi voimaansa, hän ei ole yhtään voimattomampi. Mitä siis tarkoittaa, kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä? Yksinkertaisesti, että hän ei enää tehnyt työtä. Hän oli saanut työnsä päätökseen. Tämä on tärkeää ymmärtääksemme sapatin tarkoituksen ja Kristuksen roolin sapattinamme.
Jumala käytti seitsemännen päivän lepoaan esimerkkinä antaessaan sapatin kansansa lepopäiväksi. 2. Moos. 20:8-11 ja 5. Moos. 5:12-15 Jumala antoi israelilaisille neljännen kymmenestä käskystään. Siinä kehotettiin "muistamaan pyhittää lepopäivä". Yhtenä päivänä seitsemästä israelilaisten oli levättävä työteostaan ja samoin sallia palvelijoidensa ja eläintensä levätä. Tässä oli kyse täydellistä työteon lopettamisesta. Mitä tahansa oli työn alla, siitä piti luopua yhdeksi päiväksi. (Kehotamme lukijaa tutustumaan artikkeleihimme: Mikä viikonpäivä on sapatti: lauantai vai sunnuntai? Pitääkö kristittyjen viettää sapattia? ja Vaatiiko Jumala kristityiltä sapatin pitämistä?) Sapatti säädettiin lepoa varten.
Sapatin eri piirteet kuvastivat tulevaa Messiasta, joka antaisi kansalleen pysyvän levon. Vanhan testamentin lain alaisuudessa juutalaiset jatkuvasti pyrkivät "työskentelemään" ollakseen mieliksi Jumalalle. He yrittivät noudattaa lukemattomia "tee" ja "älä tee" käskyjä, jotka olivat osa seremoniallisia käskyjä, temppelilakia, siviililainsäädäntöä, jne. Tietenkään he eivät pystyneet noudattamaan kaikkia käskyjä ja siksi Jumala mahdollisti synti- ja eläinuhrien kautta anteeksiannon. Ne kuitenkin tarjosivat ainoastaan tilapäisen anteeksiannon. Lepopäivän jälkeen aloittaessaan uudestaan työnteon, heidän täytyi yhä uudelleen uhrata saadakseen anteeksiannon. Hepr. 10:1 kertoo meille laista, "Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen."
Nämä uhrit osoittivat tulevaisuuteen. Ne suoritettiin ennakoiden Kristuksen lopullista uhria ristillä, jolla hän "on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle" (Hepr. 10:12). Uhrattuaan itsensä lopullisena uhrina, Jeesus "lepäsi", koska hän oli saattanut sovitustyönsä loppuun, eikä hän voinut tehdä mitään muuta koskaan tämän asian eteen. Pelastustyö oli saatettu päätökseen (Joh. 19:30). Jeesuksen tekojen ansiosta meidän ei enää tarvitse "työskennellä" pitääksemme lain, jotta olisimme vanhurskaita Jumalan silmäin edessä. Jeesus saapui maan päälle, jotta me voisimme levätä nauttien hänen antamastaan pelastuksesta.
Toinen sapattiin liittyvä tärkeä kohta on se, että Jumala siunasi sen, hän teki siitä pyhän. Tässä ilmenee toistamiseen ennakkokuva Kristuksesta sapattinamme: Jumalan pyhä ja täydellinen Poika pyhittää kaikki häneen uskovat. Aivan kuten Jumala pyhitti sapatin, hän pyhitti Kristuksen ja lähetti hänet maailmaan (Joh. 10:36). Hänessä me saamme täydellisen levon omista töistämme, koska hän yksin on pyhä ja vanhurskas. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2. Kor. 5:21). Meillä on hänen kauttaan hengellinen lepo, ei ainoastaan yhtenä päivänä viikossa, vaan aina.
Jeesus on myös sapattimme, koska hän on "sapatin herra" (Matt. 12:8). Lihaksi syntyneenä Jumalana hänellä on päätösvalta sapatista, koska hän perusti sen, ja hän on meidän lihaksi syntynyt sapattilepomme. Kun fariseukset moittivat Jeesusta hänen parantaessaan sapattina, hän muistutti heitä, kuinka he eivät epäröisi lampaan pelastamista sapattina. Koska Jeesus oli tullut pelastamaan "lampaansa", hän saattoi rikkoa sapattilain. Ihmiset ovat lampaita tärkeämpiä ja Jeesuksen tarjoama pelastus on tärkeämpi kuin säädökset. Sanoessaan, "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten" (Mark. 2:27), Jeesus toisti, kuinka sapattilevon tarkoitus oli vapauttaa ihminen työnteosta. Fariseukset olivat vääristäneet sapatin palvelemaan rasittavia uskonnollisia säädöksiään. Jeesus tuli vapauttamaan meidät laista armonsa kautta (Joh. 1:17; Room. 6:14). Hän on sapatin herra, joka vapauttaa meidät omista yrityksistämme pelastuksen hankkimiseksi. Hänessä voimme levätä omista turhista yrityksistämme ja luottaa hänen loppuunsaattamaan työhön.
Heprealaiskirjeen 4. luku on tärkeä koskien Jeesuksen roolia sapattinamme. Me "pääsemme" lepoon Kristuksen ansiosta. Vaihtoehtona on kovettaa sydämemme häntä vastaan, kuten israelilaiset tekivät erämaassa. Heidän epäuskonsa vuoksi kokonainen sukupolvi kuoli erämaassa pääsemättä luvattuun maahan. Jumala sanoi, "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani" (Hepr. 3:11). Heprealaiskirjeen kirjoittaja pyytää meitä olemaan tekemättä samaa virhettä hylkäämällä sapatin Jeesuksessa Kristuksessa. "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle" (Hepr. 4:9-11).
Ilman Jeesusta ei ole sapattilepoa. Hän yksin täytti lain vaatimukset ja hän yksin antoi uhrin, joka sovitti synnit. Hän on Jumalan uhri meidän edestämme ja hänen kauttaan voimme luopua omista pelastustöistämme. Älkäämme hylätkö tätä yhtä ja ainoaa pelastuksen tietä (Joh. 14:6). Jumalan suhtautuminen niihin, jotka halveksuvat hänen suunnitelmaansa on kuvattu 4. Mooseksen kirjan luvussa 15. Siinä kerrotaan miehestä, joka keräsi polttopuita sapattina huolimatta Jumalan käskystä pyhittää lepopäivä. Hänen syntinsä oli tahallinen ja se tapahtui kirkkaassa päivänvalossa suorana uhmauksena jumalallista ohjetta vastaan. "Se mies on surmattava. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi leirin ulkopuolella" (jae 35). Näin tapahtuu kaikille, jotka hylkäävät Jumalan sapatin Kristuksessa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisee asian seuraavasti, "Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? (Hepr. 2:3).
English
Millä tavoin Jeesus on sapattimme?
