Kysymys
Miksi Jeesus käytti vertauksia opettaessaan?
Vastaus
Sanotaan, että vertaus kertoo maanpäällisen tarinan, jolla on taivaallinen merkitys. Herra Jeesus käytti usein vertauksia kuvaillakseen hengellisiä totuuksia. Tällaiset kertomukset ovat helposti muistettavissa, niiden henkilöt ovat mieleenpainuvia, ja niiden symbolismi on rikasta. Juutalaisuudessa vertaus oli yleinen menetelmä oppimisen tehostamiseksi. Tiettyyn vaiheeseen saakka Jeesus hyödynsi monia arkipäiväisiä kuvauksia opettaessaan julkisesti ja niihin kuuluivat suola, leipä, lampaat ja monet muut tutut elämään liittyvät seikat. Niiden merkitys hänen opetuksissaan oli kuulijoille varsin selvä. Vertaukset vaativat tarkempia selityksiä ja Jeesus alkoi eräässä vaiheessa käyttää yksinomaan niitä opettaessaan.
Kysymys kuuluu, miksi Jeesus jätti useimmat kuulijansa arvailemaan vertaustensa merkitystä? Ensimmäinen näistä tilanteissa liittyy hänen vertaukseensa siemenistä ja maaperistä. Ennen kuin hän selitti tämän vertauksen merkityksen, hän johdatti opetuslapsensa erilleen kansanjoukosta. He kysyivät häneltä, "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" Jeesus vastasi heille, "Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet" (Matt. 13:10-17).
Tästä hetkestä alkaen Jeesus käytti opetustyössään ainoastaan vertauksia ja hän selitti ne ainoastaan opetuslapsilleen. Ne, jotka torjuivat jatkuvasti hänen viestinsä jäivät hengellisen sokeuden valtaan, eivätkä ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti opetuksillaan. Hän teki selväksi eron niiden välillä, joille oli annettu "korvat kuulemiseen" ja niiden, jotka eivät uskoneet, mutta "jotka aina ovat opetusta ottamassa (kuulemassa), eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen" (2. Tim. 3:7, vuoden 1938 käännös). Opetuslapsille oli annettu hengellisen ymmärtämisen lahja ja sen avulla Pyhä Henki sai heidät ymmärtämään vertausten tarkoituksen. Koska he ottivat totuuden vastaan, Jeesus opetti heille lisää. Sama pätee nykyajankin uskoviin, joille Pyhä Henki on antanut ymmärtämisen lahjan ja siten ohjaa heitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13). Hän on avannut silmämme totuuden valolle ja korvamme iankaikkisen elämän ihanille sanoille.
Herra Jeesus ymmärsi, että totuus ei ole kaikkien korville mieluista. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla ei ole mielenkiintoa Jumalan asioita kohtaan. Miksi hän näin ollen puhui vertauksilla? Niille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Jumalasta, vertaus toimii tehokkaana ja helposti muistettavana välineenä hengellisten totuuksien välittämiseksi. Herran vertauksissa on ilmaistu paljon vähillä sanoilla. Ne ovat täynnä voimakkaita kielikuvia, joita on vaikea unohtaa. Näin ollen vertaukset ovat siunaus innokkaille kuulijoille. Mutta niille, joilla on paatunut sydän ja jotka ovat ummistaneet korvansa, vertaus on myös tuomion julistus (Matt.13:15).
English
Miksi Jeesus käytti vertauksia opettaessaan?
