Kysymys
Miksi Jumala vaatii uskoa?
Vastaus
Suhteemme Jumalaan on samankaltainen ihmissuhteiden kanssa siinä mielessä, että kaikkiin suhteisiin sisältyy uskoa ja luottamusta. Emme koskaan tunne muita läpikotaisin. Emme voi kokea mitä he kokevat, emmekä pysty asettumaan täysin heidän tilanteeseensa ja tietämään, mitkä ovat heidän ajatuksensa ja tunteensa. Sananl. 14:10 kertoo meille, "Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa." Emme tunne edes omaa sydäntämme läpikotaisin. Jer. 19:9 mukaan ihmisen sydän on paha ja parantumaton "Kuka sen tuntee." Toisin sanoen ihmissydän pyrkii kätkemään pahuutensa syvyyden, siten pettäen jopa kantajansa. Me teemme näin syytämällä jotakuta muuta, puolustaen huonoa käytöstämme, vähätellen tekemäämme syntiä, jne.
Koska olemme kykenemättömiä täysin tuntemaan ketään toista, usko (luottamus) on tärkeä osa kaikissa suhteissa. Vaimo esimerkiksi saattaa olla puolisonsa kyydissä ja on siten laittanut turvallisuutensa hänen käsiinsä, vaikka miehellä voi olla tapana ajaa usein liian nopeasti liukkailla talviteillä. Hän luottaa puolisoonsa siinä, että hän toimii perheen kannalta parhaimmalla tavalla. Me jaamme itsestämme yksityistä tietoa ystävillemme luottaen, että he eivät väärinkäytä antamaamme tietoa. Ajamme yleisillä teillä luottaen siihen, että muutkin seuraavat liikennesääntöjä. Olipa siis kyseessä tuiki tuntemattomat tai lähipiirin ystävät, usko on aina tarpeellinen komponentti suhteissamme, koska emme voi tuntea heitä läpikotaisin.
Jos emme voi tuntea ympärillämme olevia tovereita, kuinka voisimme tuntea äärettömän Jumalan? Vaikka hän päättäisi paljastaa itsensä kokonaan, meidän olisi silti mahdotonta tuntea häntä täysin. Se olisi samaa kuin yrittäisimme kaataa valtameren (joka kuvaa näennäisesti äärettömän suurta vesimäärää) lasiin (joka on hyvin pieni). Tämä on tietysti mahdotonta! Voimme kuitenkin ylläpitää merkityksellisiä suhteita muiden ihmisten kanssa, joihin olemme oppineet luottamaan. Samoin Jumala on ilmoittanut meille riittävästi itsestään luomakunnan kautta (Room. 1:18-21), Sanansa kautta Raamatussa (2. Tim. 3:16-17; 2. Pet. 1:16.21) ja Poikansa kautta (Joh. 14:9), jotta meillä voi olla tarkoituksellinen suhde hänen kanssaan. Tämä on tosin mahdollista ainoastaan, kun synnin raja-aita poistuu väliltämme luottaessamme Kristukseen ja hänen työhönsä ristillä syntiemme maksuna. Tämä on tarpeen, koska valo ja pimeys eivät voi elää sopusoinnussa. Näin ollen pyhällä Jumalalla ei voi olla ystävällistä suhdetta syntisen ihmisen kanssa, paitsi jos hänen syntinsä on maksettu ja poistettu. Jeesus Kristus, Jumalan synnitön Poika, kuoli ristillä kärsien syntiemme rangaistuksen ja muutti meidät siten, että häneen uskovat tulevat Jumalan lapsiksi ja elävät iankaikkisesti hänen kanssaan (Joh. 1:12; 2. Kor. 5:21; 2. Piet. 3:18; Room. 3:10-26).
Historian saatossa on ollut aikoja, jolloin Jumala on ilmoittanut itsensä ihmisille "näkyvämmin". Yksi esimerkki on israelilaisten paluu Egyptistä. Jumala toi julki huolenpitonsa israelilaisia kohtaan lähettämällä vitsaukset egyptiläisten päälle, kunnes he olivat valmiit vapauttamaan israelilaiset orjuudesta. Jumala jakoi Punaisen meren ja noin kaksi miljoonaa israelilaista kulki sen poikki kuivaa maata myöten. Heitä takaa-ajava egyptiläisten armeija yritti ylittää meren samaa reittiä myöten, mutta heidän kohtalokseen muodostui mereen hukkuminen (2. Moos. 14:22-29). Myöhemmin erämaassa Jumala ruokki israelilaisia mannalla, ohjasi heitä pilvipatsaalla päiväsaikaan ja tulipatsaalla yöllä. Nämä olivat näkyviä todisteita hänen olemassaolostaan (2. Moos. 15:14-15).
Huolimatta näistä toistuvista osoituksista rakkaudestaan, huolenpidostaan ja voimastaan, israelilaiset kieltäytyivät uskomasta häneen, kun hän vaati heitä ottamaan Luvatun maan omakseen. Sen sijaan he luottivat kymmeneen mieheen, jotka pelottelivat heitä kertomuksillaan muurien ympäröimistä kaupungeista ja maassa asuvista jättiläisistä (4. Moos. 13:26-33). Nämä tapahtumat osoittavat, kuinka Jumalan lisäpaljastukset sinällään eivät lisäisi meidän uskoamme häntä kohtaan. Jos Jumala toimisi samoin nykyajan ihmisten kanssa kuin muinoin israelilaisten kanssa, he eivät reagoisi eri tavalla, koska heidän syntiset sydämensä ovat samanlaiset.
Raamattu kertoo meille tulevaisuudesta, jolloin kirkastettu Kristus palaa maan päälle hallitsemaan maata Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajaksi (Ilm. 20:1-10). Kristuksen hallinnon aikana lukemattomia ihmisiä syntyy maan päälle. Hän hallitsee oikeudenmukaisesti ja hurskaasti. Tästä huolimatta Raamatun mukaan tuhannen vuoden lopussa Saatana nostattaa ilman mitään vaikeuksia suuren armeija kapinoimaan Kristusta vastaan. Näin ollen tuhatvuotisen valtakunnan ja erämaavaelluksen aikaiset tapahtumat todistavat meille, kuinka ongelmana ei suinkaan ole Jumalan riittämätön ilmoitus itsestään ihmisille. Ongelmana on ihmisen synnillisen sydämen kapinointi Jumalan rakastavaa hallintoa vastaan. Koska me olemme syntisiä, haluamme hallita itse.
Jumala ilmoitti riittävästi itsestään, jotta me voimme luottaa häneen. Hän on osoittanut historian tapahtumien kautta, luonnonilmiöiden välityksellä ja Jeesuksen Kristuksen elämän kautta olevansa kaikkivoipainen, kaikkitietäväinen, täydellinen rakkaudessaan, täysin pyhä, muuttumaton ja iankaikkinen. Näiden kautta hän on soittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Mutta kuten israelilaiset erämaavaelluksensa aikana, meillä on omissa käsissämme päätös siitä, luotammeko häneen vai emme. Meillä on taipumus tehdä tämä päätös luottaen omiin mielikuviimme Jumalasta, paremmin kuin Jumalan ilmoituksen perusteella itsestään tai mitä voimme tietää hänestä opiskelemalla huolellisesti hänen erehtymätöntä Sanaansa, Raamattua. Jos et ole vielä ryhtynyt siihen, nyt on aika opiskella Raamattua, jotta opit tuntemaan Jumalan ja luottamaan hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, joka tuli maan päälle pelastamaan meidät synneistämme, jotta meillä olisi läheinen suhde Jumalaan nyt ja vielä täydellisemmässä muodossa jonakin päivänä taivaassa.
English
Miksi Jumala vaatii uskoa?
