Kysymys
Mikä Jumalan kirkkaus on?
Vastaus
Jumalan kunnia is hänen henkensä kauneus. Kyseessä ei ole materiaalinen kauneus, vaan Jumalan luonteen kauneus, kaikki se mitä hän on. Jaakob 1:10 kehottaa rikasta ylpeilemään alemmuudestaan. Näin ollen kunniassa ei ole kyse rikkaudesta, vallasta tai materiaalisesta kauneudesta. Tällainen kunnia voi kruunata ihmisen tai täyttää maanpiirin. Se näkyy ihmisessä ja ympärillämme olevassa maailmankaikkeudessa, mutta se ei kumpua niistä vaan Jumalasta. Ihmisen kunniassa on kysymys hänen luonteensä erinomaisuudesta, joka kuitenkin on epätäydellinen ja lopulta katoaa Jaakobin kirjeen mukaisesti. Jumalan kunnia, joka ilmenee kaikissa hänen ominaisuuksissaan, ei katoa koskaan. Se on iankaikkinen.
Jesaja 43:7 kertoo, kuinka Jumala loi meidät omaksi kunniakseen. Vertaamalla sitä muihin Raamatun jakeisiin, voimme todeta ihmisen tuovan Jumalalle kunniaa, koska ihmisen kautta Jumalan kunnia ilmenee rakkaudessa, musiikissa, sankaruudessa, jne. Nämä kaikki ovat Jumalan ominaisuuksia, joita me kannamme "saviastioissa" (2. Kor. 4:7). Me olemme ikäänkuin astioita, joissa on Jumalan kunniaa. Kaikki kylymme ja taitomme ovat häneltä lähtöisin. Jumala toimii samoin luonnon kanssa. Luonto heijastaa hänen kunniaansa. Hänen kunniansa on tuotu julki ihmiselle aineellisen maailman kautta monin tavoin ja eri ihmiset näkevät sen eri tavalla. Jonkun henki salpaantuu mahtavasta vuoristonäkymästä, joku toinen taas rakastaa merinäköalaa. Mutta molempien takana on Jumalan kunnia ja se puhuttelee kumpaakin ja yhdistää heidät Jumalaan. Tällä tavoin Jumala tekee itsensä tiettäväksi kaikille ihmisille riippumatta heidän rodustaan, perinteistään tai asuinpaikastaan. Kuten Psalmi 19:2-4 toteaa, "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin. Hän on tehnyt sinne majan auringolle."
Psalmi 73:24 kertoo taivaitten kunniasta. Ennen aikaan saatoimme kuulla kristittyjen puhuvan jonkun kuolemasta käyttäen ilmaisua "hänet otettiin Jumalan kirkkauteen (kunniaan)". Tämä ilmaisuon peräisin Psalmista 73. Kristityn kuollessa hän päätyy Jumalan luo ja siellä hän on luonnollisesti Jumalan kirkkauden ja kunnian ympäröimä. Me päädymme sinne, missä Jumalan kauneus kirjaimellisesti asuu. Jumalan Hengen kauneus on hänen kunniansa. Siellä hänen kunniansa ei enää heijastu ihmisen tai luonnon kautta, vaan me näemme sen selvästi kuten 1. Kor. 13:12 todetaan, "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee."
Ihmisen ja maallisesta näkökulmasta katsottuna kauneus ilmenee luomakunnan kautta (Ps. 37:20, Ps. 49:17) ja se on katoavaista. Syynä tähän on luomakunnan lyhytkestoisuus. Ne kuolevat ja lakastuvat, vaikka niiden kunnia kuuluu Jumalalle ja palautuu hänelle niiden elinkaaren lopussa. Pohdipa aikaisemmin mainitsemaamme rikasta miestä. Jae kuului, "Rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka." Mistä tässä on kysymys? Jae kehottaa rikasta ymmärtämään, että hänen rikkautensa ja valtansa ovat Jumalalta ja sen vouksi hänen olisi oltava nöyrämielinen, koska Jumala teki hänestä sen mikä hän on ja antoi hänelle sen, mitä hänellä on. Kun hän tiedostaa katovansa kuin kedon kukkanen, silloin hän ymmärtää kaiken kunnian tulevan Jumalalta. Jumalan kunnia on se lähde, josta kaikki pienemmät kunniat pulppuavat.
Koska kaikki kunnia on Jumalalta, hän ei hyväksi sitä, että ihminen ajattelee olevansa oman kunniansa seppä tai että kunnia on lähtöisin epäjumalilta. Jesaja 42:8 näemme esimerkin, kuinka Jumala haluaa pitää kaiken kunnian itsellään. Paavali kirjoittaa tästä Jumalan kunniasta Room. 1:21-25 kuvaillessaan, kuinka ihmiset palvovat omien kättensä luomuksia Luojan sijaan. He näkivät Jumalan kunnian heitä ympäröivässä maailmassa ja sen sijaan, että olisivat ylistäneet Jumalaa siitä, he päätyivät palvomaan eläintä, puuta tai ihmistä ikäänkuin sen kunnia ja loistokkuus olisi syntynyt sen omasta tahdosta. Tämä juuri on epäjumalanpalveluksen ydin ja se on valitettavan yleistä. Jokainen koskaan elänyt on syyllistynyt tähän tavalla tai toisella. Olemme vaihtaneet Jumalan kunnian ihmisen kunniaan.
Tähän virheeseen monet sortuvat yhä edelleen: heluottavat maallisiin asioihin, ihmissuhteisiin, omiin kykyihinsä,kauneuteensa tai muiden hyvyyteen. Mutta kun nämä asiat haihtuvat ja kun petymme niihin, kuten vääjäämättömästi tulee tapahtumaan (onhan kyseessä suuremman kunnian tilapäinen kantaja), joutuvat nämä henkilöt epätoivoon. Meidän on ymmärrettävä, että Jumalan kunnia on muuttumaton. Tämän elämän läpi vaeltaessamme näemme sen ilmentymiä siellä ja täällä, jossakin henkilössä, mahtavassa metsikössä, sankaritarinassa, ja jopa omassa elämässämme. Mutta lopulta kaikki palautuu Jumalalle. Ja ainoa tie Jumalan luo on hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Me kohtaamme kaiken kunnian alkulähteen hänessä, taivaassa, jos kuulumme Kristukselle. Me emme menetä mitään. Kaikki elämässämme kuihtuneet seikat kohtaamme uudelleen hänessä.
English
Mikä Jumalan kirkkaus on?
