Kysymys
Täytyykö kristittyjen alati pyytää syntejään anteeksi?
Vastaus
Useasti esitetty kysymys kuuluu, "Miten minulle käy, jos teen syntiä ja kuolen ennen kuin ehdin tunnustaa sen Jumalalle?" Toinen yleinen kysymys kuuluu, "Mitä minulle tapahtuu, jos teen syntiä ja kuolen unohtaen koskaan pyytää sitä anteeksi Jumalalta?" Molemmat näistä kysymyksistä pohjautuvat vääriin olettamuksiin. Pelastuksessa ei ole kyse siitä, että uskovat pyrkivät tunnustamaan kaikki syntinsä ennen kuolemaansa. Pelastuksessa ei ole kyse siitä, onko kristitty tunnustanut ja tehnyt parannuksen jok'ikisestä synnistä. Meidän on hyvä tunnustaa syntimme Jumalalle niin pian kuin tiedostamme tehneemme syntiä. Meidän ei kuitenkaan aina tarvitse pyytää Jumalalta anteeksiantoa. Kun me laitamme uskomme Jeesukseen Kristukseen pelastajanamme, kaikki syntimme annetaan anteeksi. Niihin kuuluvat entiset, nykyiset, tulevat, suuret ja pienet. Uskovien ei tarvitse jatkuvasti pyytää syntejään anteeksi ja tehdä parannusta saadakseen syntinsä anteeksi. Jeesus kuoli ja maksoi rangaistuksen kaikkien syntiemme osalta ja kun ne ovat anteeksiannetut, kaikki on anteeksiannettu (Kol. 1:14; Ap. t. 10:43).
Mitä meidän pitää tekemän on tunnustaa syntimme: “Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9). Tämä jae kehottaa meitä tunnustamaan syntimme Jumalalle. Tunnustaminen merkitsee samaa mieltä olemista. Kun me tunnustamme syntimme Jumalalle, me olemme Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, että olimme väärässä syntiä tehdessämme. Jumala antaa meille jatkuvasti anteeksi tunnustamisen kautta, koska hän on uskollinen ja oikeamielinen. Kuinka Jumala on uskollinen ja oikeamielinen? Hän on uskollinen antaessaan kaikille Kristuksen pelastajanaan vastaanottaneille lupauksensa mukaisesti synnit anteeksi. Hän on oikeamielinen hyväksyessään Kristuksen maksun syntiemme edestä.
Samanaikaisesti 1. Joh. 1:9 perusteella ilmenee, että jollain tavoin anteeksiantaminen riippuu myös meidän synnintunnustamisestamme Jumalalle. Miten tämä on mahdollista, jos kaikki syntimme annettiin anteeksi sillä hetkellä, kun vastaanotimme Kristuksen pelastajanamme? Vaikuttaa siltä, että apostoli Johannes kuvailee "suhdesijaista" anteeksiantoa. Kaikki syntimme on annettu anteeksi "paikkasidonnaisesti" vastaanottaessamme Kristuksen pelastajanamme. Tämä paikkasidonnainen anteeksiantaminen takaa pelastuksemme ja iankaikkisen kodin taivaassa. Kun me olemme Jumalan edessä kuoleman jälkeen, Jumala ei epää meiltä pääsyä taivaaseen syntiemme tähden. Tässä on kyseessä paikkasidonnainen anteeksiantaminen. Suhdesidonnainen anteeksiantaminen perustuu siihen, että syntiä tehdessämme loukkaamme Jumalaa ja tuotamme surua Pyhälle Hengelle (Ef. 4:30). Vaikka Jumala loppujen lopuksi onkin antanut tekemämme synnit anteeksi, ne kuitenkin haittaavat suhdettamme Jumalaan. Pientä poikaa ei potkita pois kodista hänen loukatessaan isäänsä. Hyvä isä antaa lapsilleen anteeksi epäitsekkäästi ja ilman ehtoja. Kuitenkin samanaikaisesti isän ja pojan välinen suhde on tulehtunut ja vaatii ennalleen saattamista. Tämä ei tapahdu ennen kuin lapsi tunnustaa virheensä isälleen ja pyytää anteeksi. Tämän vuoksi me tunnustamme syntimme Jumalalle - emme ylläpitääksemme pelastustamme, vaan palataksemme takaisin hyvään suhteeseen meitä rakastavan Jumalan kanssa, joka on jo antanut meille anteeksi.
English
Täytyykö kristittyjen alati pyytää syntejään anteeksi?
