Kysymys
Mitä buddhalaisuus on ja mihin buddhalaiset uskovat?
Vastaus
Buddhalaisuus on yksi maailman pääuskonnoista seuraajien lukumäärän, maantieteellisen levinneisyyden ja sosiaalisen merkityksen mittareilla mitattuna. Vaikka se on "itämainen" uskonto, sen suosio ja vaikutus ovat lisääntymässä länsimaissa. Se on omintakeinen uskonto, vaikka siinä on tiettyjä yhtäläisyyksiä hinduismiin. Molemmissa uskonnoissa opetetaan karmaa (syy ja seuraus -etiikkaa), mayaa (aineellinen maailma on harhaa) ja samsaraa (eteneminen monien vaiheiden kautta eli uudelleensyntyminen). Buddhalaiset uskovat elämän pohjimmaisen tarkoituksen olevan "valaistuksen" saavuttaminen.
Buddhalaisuuden perustaja Siddhartha Gautama syntyi kuninkaalliseen perheeseen Intiassa noin 600 eKr. Tarinan mukaan hän nautti ylellisestä elämästä ja tiesi vain vähän ympäröivästä maailmasta. Hänen vanhempansa halusivat säästää hänet uskonnon vaikutuksilta ja suojella häntä tuskalta ja kärsimyksiltä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin tuo suojamuuri murtui ja näki vanhuksen, sairaan ja kuolleen. Hänen neljäs kokemuksensa oli askeetikon (elämän nautinnoista ja mukavuuksista kieltäytyvä) näkeminen. Nähdessään munkin rauhallisuuden, hän päätti itsekin ryhtyä askeetikoksi. Hän hylkäsi rikkauden ja vaikutusvallan täyttämän elämänsä etsiäkseen valaistusta yksinkertaisen elämän kautta. Hän oli taitava kuolettamaan itsekkäät halunsa ja pystyi meditoimaan keskittyneesti. Hän oli johtohahmo muiden mestareiden joukossa. Lopulta hänen yrityksensä huipentuivat hänen viimeiseen yritykseensä. Hän söi hieman riisivelliä ja istui bodhipuun (viikunapuu) alle mietiskelläkseen, kunnes saavuttaisi valaistuksen tai kuolisi sitä yrittäessään. Huolimatta kärsimyksistään ja houkutuksistaan, hän oli saavuttanut valaistuksen aamuun mennessä. Näin hän tuli tunnetuksi "valaistuneena" eli "Buddhana". Tämän jälkeen hän ryhtyi opettamaan seuraajamunkkejaan, joiden parissa hän oli jo saavuttanut suuren maineen. Viidestä hänen seuraajastaan tuli hänen ensimmäiset opetuslapset.
Mitä Gautama oli saavuttanut? Valaistuksen salaisuus oli kohtuullisen elämän viettäminen, ei siis ylellinen nautiskelu eikä itsensä kuolettaminen. Hän myös kehitti neljänä totuutena tunnetut opinlauseet: 1) elämä on pohjimmiltaan kärsimystä (dukkha), 2) syynä kärsimykseen on tiedon janoaminen (tanha), 3) kärsimykset voi lopettaa pääsemällä irti niiden syistä, ja 4) nämä saavutetaan seuraamalla kahdeksanosaista polkua. Kahdeksanosainen polku koostuu oikeasta 1) näkemyksestä, 2) tarkoituksesta, 3) puheesta, 4) toiminnasta, 5) elinkeinosta, 6) ponnistuksista, 7) tarkkaavaisuudesta ja 8) keskittymisestä. Buddhan opetukset koottiin Tripitakaan eli "kolmeen koriin".
Näiden opetuksien taustalla ovat samankaltaiset hindulaisuuden opetukset, nimittäin uudelleensyntyminen, karma, maya ja pyrkimys ymmärtää todellisuus painteistisena. Buddhalaisuudessa on myös monimutkainen teologia koskien jumalia ja ylempiä olentoja. Buddhismin jumalanäkemykset ovat hinduismin tavoin vaikeasti tarkennettavissa. Joitakin buddhalaisuuden koulukuntia voi nimittää ateistisiksi, toisia taas panteistisiksi, ja joitakin teistisiksi, kuten esim. Puhtaan Maan buddhalaisuus. Klassinen buddhalaisuus ei juurikaan käsittele ylimmän olennon todellisuutta ja siksi sitä pidetään ateistisena.
Nykyajan buddhalaisuus on monimuotoista. Se voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen laajaan kategoriaan, nimittäin Theravadaan (pieni vaunu) ja Mahajanaan (suuri vaunu). Theravada on luostarimainen uskonto, jossa lopullinen valaistus ja nirvana ovat munkkien saavutettavissa. Mahajana buddhalaisuudessa nämä ovat myös maallikkojen saavutettavissa. Näissä kahdessa pääsuuntauksessa on lukuisia haarautumia, kuten Tendai, Vajrayana, Nichiren, Shingon, Puhdas Maa, Zen, Ryobu, jne. Näin ollen buddhalaisuutta tutkivan on tärkeää ymmärtää, että tietyn koulukunnan yksityiskohdat saattavat erota klassisesta, historiallisesta buddhalaisuudesta.
Buddha ei koskaan pitänyt itseään jumalana tai muuna ylempänä olentona. Paremminkin, hän oli mielestään "tiennäyttäjä" muille. Hänen kuolemansa jälkeen jotkut hänen seuraajansa korottivat hänet jumalaksi, mutta kaikki hänen seuraajansa eivät ole tästä samaa mieltä. Kristinuskossa on hyvin selvästi todettu, että Jeesus oli Jumalan Poika (Matt. 3:17): ”Ja taivaista kuului ääni: ‘Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt’" (Matt. 3:17) ja "Minä ja Isä olemme yhtä" (Joh. 10:30). Kukaan ei voi pitää itseään oikeutetusti kristittynä, jos hän ei tunnusta Jeesusta Jumalaksi.
Jeesus opetti olevansa tie, eikä ainoastaan osoittavansa tien, kuten Joh. 14:6 kertoo meille: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Gautaman kuollessa buddhalaisuudesta oli tullut merkittävä tekijä Intiassa. Kolmesataa vuotta myöhemmin buddhalaisuus oli levittäytynyt suurimpaan osaan Aasiaa. Buddhalaisuuden pyhät kirjoitukset ja Buddhan sanonnat kirjoitettiin noin neljäsataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Buddhalaisuudessa synti ymmärretään suurimmaksi osaksi tietämättömyydeksi. Vaikka synti käsitetään "moraalisena virheenä", hyvän ja pahan puitteita pidetään moraalin ulkopuolella olevina. Karma ymmärretään luonnon tasapainona. Luonnossa ei ole moraalia, näin ollen karma ei ole moraalinen ohje ja synti ei ole pohjimmiltaan moraalitonta. Näin ollen voimme sanoa, että buddhalaisuudessa erehdyksemme eivät ole moraalisia asioita, koska kyseessä on persoonaton erehdys, eikä pahantahtoinen teko. Tämän seuraukset ovat tuhoisat. Buddhalaiselle synti on ikään kuin harha-askel paremminkin kuin rikkomus Jumalan pyhyyttä vastaan. Tällainen synnin näkemys ei ole sopusoinnussa sisäinen omantuntomme kanssa, jonka mukaan ihmiset ovat tuomittuja, koska he tekevät syntiä pyhää Jumalaa vastaan (Room. 1-2).
Koska buddhalaisuuden mukaan synti on persoonaton ja korjattavissa oleva erehdys, se ei myöskään hyväksy ihmisen täydellistä turmeltuneisuutta, joka on kristinuskon perusoppi. Raamatun mukaan ihmisen synti aiheuttaa iankaikkisen ja äärettömän ongelman. Buddhalaisuudessa ei tarvita pelastajaa pelastamaan ihmiset heidät tuomitsevista synneistä. Kristitylle Jeesus on ainoa keino pelastua iankaikkisesta tuhosta. Buddhalaiselle ainoastaan eettinen elämä ja mietiskely ovat ylemmille olennoille mieluisia tekoja ja niiden kautta ihminen voi kenties saavuttaa valaistuksen ja lopulta Nirvanan. Mitä ilmeisimmin hänen täytyy syntyä monesti uudestaan maksaakseen tililleen kertyneen menneisyyden huonon karman. Todellisille buddhalaisuuden seuraajalle uskonto on moraalin ja etiikan filosofia, joka on koteloitu itsensä kieltävään elämään. Buddhalaisuudessa todellisuus on persoonatonta ja ilman suhteita. Sen vuoksi siihen ei sisälly rakkautta. Jumala on harhaa ja häivyttämällä synnin ei-moraaliseksi virheeksi ja hylkäämällä materiallinen todellisuus mayana ("kuvitelmana"), me jopa kadotamme "itsemme". Persoonallisuudesta itsestään tulee illuusio.
Kysyttäessä kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa tai kuka loi sen, Buddhan kerrotaan olleen vastaamatta, koska buddhalaisuudessa ei ole alkua eikä loppua. Sen sijaan on loputon syntymän ja kuoleman kehä. Millainen Olento loi meidät tähän maailmaan elämään, kestämään kipua ja kärsimystä, ja kuolemaan ja syntymään yhä uudelleen? Se pysäyttää meidät pohtimaan tämän kaiken tarkoitusta. Kristityt tietävät Jumalan lähettäneen Poikansa kuolemaan edestämme yhden kerran, jotta meidän ei tarvitse kärsiä iankaikkisesti. Hän lähetti Poikansa kertomaan meille, että me emme ole yksin ja että hän rakastaa meitä. Kristityt tietävät elämään kuuluvan muutakin kuin kärsimystä ja kuoleman, "...ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin" (2. Tim. 1:10).
Buddhalaisuuden mukaan Nirvana on korkein saavutettavissa oleva tila, lopullinen vapautuneisuuden tila, jonka saavuttaminen riippuu kunkin yksilön käytettävissä olevista keinoista. Nirvanaa ei voi oikeastaan kuvata, koska se on käsitteellisen tiedon tuolla puolen. Sen voi ainoastaan saavuttaa. Tämän vastakohtana Jeesuksen opetukset taivaasta olivat hyvin yksityiskohtaisia. Hän opetti meille ruumiimme kuolevan ja sielujemme nousevan hänen luokseen taivaaseen (Mark. 12:25). Buddhan mukaan ihmisillä ei ole yksilöllisiä sieluja, sillä itsetunto tai minuus on illuusio. Buddhalaisella ei ole armollista Isää taivaassa, joka lähetti Poikansa kuolemaan sielujemme edestä, meidän pelastuksemme edestä, mahdollistamaan meille tien hänen kirkkauteensa. Näin ollen meidän on hylättävä buddhalaisuus.
English
Mitä buddhalaisuus on ja mihin buddhalaiset uskovat?
