Kysymys
Miten kristittyjen pitäisi suhtautua ihmisen kloonaukseen?
Vastaus
Raamattu ei suoranaisesti käsittele ihmisten kloonausta, mutta voimme hyödyntää tiettyjä Raamatun periaatteita sitä tarkastellessamme. Kloonauksessa hyödynnetään alkioita ja DNA:ta. Ensimmäiseksi DNA poistetaan alkion tumasta. Alkioon istutetaan tämän jälkeen uusi geneettinen informaatio. Vastaanottavasta solusta poistetaan sen oma DNA, jotta se voi vastaanottaa uuden DNA:n. Jos solu hyväksyy uuden DNA:n, muodostuu uusi alkio. Alkio voi kuitenkin hylätä uuden DNA:n ja kuolla. On myös mahdollista, että alkio ei kestä alkuperäisen geneettisen materiaalin poistamista sen tumasta. Monissa kloonausyrityksissä käytetään useita alkioita parantamaan todennäköisyyttä uuden geneettisen materiaalin istuttamisen onnistumiseksi. Vaikka tällaisella menetelmällä on mahdollisuus tuottaa kopioita eläimistä (esim. Dolly lammas), on todennäköisyys hyvin pieni onnistuneen kaksoiskappaleen luomiseen ilman sitä seuraavia geneettisiä muutoksia ja komplikaatioita.
Kristillistä näkemystä ihmisen kloonauksesta voidaan tarkastella useiden Raamatun periaatteiden valossa. Ensimmäiseksi meidän on huomioitava, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on siten ainutlaatuinen kaikkien luotujen joukossa (1. Moos. 1:26-27). Ihmiselämä on näin ollen erittäin arvokas, eikä sitä pidä käsitellä kuin kauppatavaraa. Jotkut ovat suosineet ihmiskloonausta perustellen sitä tarpeella luoda uusia elimiä elinsiirtoja tarvitseville ihmisille, joille ei ole löytynyt elinlahjoittajaa. Ajatuksena on hyödyntää henkilön omaa DNA:ta ja tuottaa kopio elimestä hyödyntäen hänen DNA:ta ja siten vähentää mahdollista elimen hylkäämisriskiä. Tämä voi olla totta, mutta vaarana on ihmiselämän arvokkuuden väheneminen. Ihmiskloonaus tarvitsee ihmisen alkioita. Vaikka soluista voidaan kehittää uusia elimiä, prosessi tuhoaa useita alkioita tarvittavan DNA:n saamiseksi. Kloonaus täten "heittää menemään" monia ihmisalkioita estäen niiltä mahdollisuuden kasvaa aikuisiksi.
Monet eivät usko elämän alkavan hedelmöitymisen hetkellä alkion muodostuessa ja eivät siten pidä alkioita ihmisolentoina. Raamattu opettaa toisin. Ps. 139:13-16 kuuluu, "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. " Kirjoittaja Daavid kertoo kuinka Jumala tunsi hänet jo ennen syntymää tarkoittaen, että hedelmöitymisen hetkellä hänestä tuli ihminen ja osa Jumalan tulevaisuuden suunnitelmia.
Jes. 49:1-5 kuvailee Jumalan kutsua Jesajalle profeetalliseen työhön hänen ollessaan vielä äitinsä kohdussa. Myös Johannes Kastaja oli Pyhän Hengen täyttämä hänen vielä ollessaan äitinsä kohdussa (Luuk. 1:15). Kaikki nämä raamatunkohdat osoittavat elämän alkavan hedelmöitymisvaiheessa. Tämän valossa ihmisen kloonaus ja sen yhteydessä tapahtuva alkioiden tuhoaminen on ristiriidassa Raamatun ihmisnäkemyksen kanssa.
Meidän on myös muistettava, että jos ihmiskunta on luotu, silloin Luojan täytyy olla olemassa ja me olemme näin ollen tilivelvollisia ja kuuliaisuussuhteessa Jumalalle. Yleinen mielipide - siis pakanallinen psykologia ja humanistinen ajattelutapa - haluaa ihmisen olevan tilivelvollinen ainoastaan itselleen opettaen ihmisen olevan kaikkein ylin auktoriteetti. Raamattu on kuitenkin tästä asiasta eri mieltä. Jumala loi ihmisen ja antoi hänelle vastuun planeetastamme (1. Moos. 1:28-29, 9:1-2). Tämän vastuun myötä meille lankeaa vastuuvelvollisuus Jumalaa kohtaan. Ihminen ei ole oman itsensä herra eikä näin ollen voi tehdä ihmiselämän arvoa koskevia päätöksiä. Myöskään tieteen perusteella ei voi tehdä ihmisen kloonausta, aborttia tai eutanasiaa koskevia päätöksiä. Raamatun mukaan ainoastaan Jumalalla on oikeus ihmiselämää koskeviin päätöksiin. Jos pyrimme itse tekemään tällaisia päätöksiä, asetamme itsemme Jumalan sijaan. Tämä oikeus ei kuulu meille.
Jos pidämme ihmistä vain yhtenä eläimistä, emmekä minkään erikoisen luomisen tuloksena, on helppo ymmärtää kuinka ihmiset ovat ikään kuin varaosia tarvitsevat koneet. Mutta olemme paljon muuta kuin molekyylien ja kemiallisten aineiden kooste. Raamatun mukaan Jumala loi meistä jokaisen ja hänellä on suunnitelma jokaisen elämälle. Sen lisäksi hän haluaa henkilökohtaisen suhteen meistä jokaisen kanssa poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Vaikka jotkut ihmiskloonauksen osa-alueet vaikuttavat hyödyllisiltä, kloonauksen kehitykselle ei ole asetettu mitään rajoja. On lapsellista kuvitella, että kloonauksen tulevaisuus sisältää ainoastaan positiivia määränpäitä. Ihmiselle ei ole annettu päätösvaltaa ihmisen kloonausta käsittelevissä kysymyksissä.
Usein esitetty kysymys on, onko kloonatulla ihmisellä sielua, olettaen että ihminen jonakin päivänä onnistutaan kloonaamaan. 1. Moos. 2:7 kuuluu "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (33/38 käännös). Tässä kuvataan Jumalan luoneen elävän sielun. Sielu on meidän perimmäinen minämme (1. Kor. 15:45). Kysymys kuuluu näin ollen, millainen elävä sielu syntyy kloonauksen seurauksena? Emme pysty vastaamaan tähän kysymykseen tyhjentävästi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos ihminen pystyttäisiin kloonaamaan onnistuneesti, että klooni olisi yhtälailla ihminen iankaikkisen sielun kera kuin kuka tahansa muu ihminen.
English
Miten kristittyjen pitäisi suhtautua ihmisen kloonaukseen?
