Kysymys
Mikä on Raamatun kaanon?
Vastaus
Sana "kaanon" tarkoittaa mittanuoran soveltamista ja sen perusteella pääteltiin, täyttikö kirja standardin vaatimukset. On tärkeää huomata, että Raamatun kirjoitukset olivat kanonisia jo niiden kirjoittamishetkellä. Kirjoituksista tuli osa Jumalan Sanaa sillä hetkellä, kun kynä kosketti pergamenttia. Tämä on tärkeää siitä syystä, että kristinuskossa ei lähdetä liikkeelle määrittelemällä Jumala, Jeesus Kristus tai pelastus. Kristinuskon perusta löytyy Jumalan Sanan auktoriteetista. Jos emme tiedä, mistä Jumalan Sana koostuu, silloin emme pysty erottamaan mitään teologista totuutta erheestä.
Mitä mittaa tai standardia käytettiin luokiteltaessa Jumalan Sanaan kuuluvat kirjoitukset? Juudaan kirjeen kolmas luku kertoo uskosta, "joka pyhille on kertakaikkisesti annettu" ja se on avainasemassa yrittäessämme ymmärtää sitä prosessia, tarkoitusta ja ajankohtaa, miksi Jumalan Sana annettiin. Koska meidän uskomme määräytyy Jumalan Sanan perusteella, Juudan mukaan se annettiin kaikkien kristittyjen hyödyksi. On lohdullista tietää, että ei ole olemassa mitään kätkettyjä tai menetettyjä käsikirjoituksia, joita ei ole vielä löydetty. Ei myöskään ole mitään salaisia kirjoja, joihin vain muutamilla harvoilla ja valituilla on mahdollisuus päästä käsiksi. Ei myöskään ole ketään erityisiä elossa olevia ihmisiä, jotka ovat saaneet erityisiä ilmoituksia ja joita meidän on mentävä tapaamaan Himalajan vuorille tullaksemme valaistuiksi. Voimme luottaa siihen, että Jumala on jättänyt meille todistuksen. Sama yliluonnollinen voima, jota Jumala käytti Raamatun kirjoittamiseksi, on myös säilyttänyt sen.
Ps. 119:160 mukaan Jumalan Sana kokonaisuudessaan muodostaa totuuden. Tästä lähtökohdasta käsin voimme vertailla Raamattua ja sen ulkopuolisia kirjoituksia keskenään ja päätellä, täyttävätkö ne kaanonin vaatimukset. Esimerkiksi, Raamattu väittää Jeesuksen Kristuksen olevan Jumala (Jes.9:6-7; Matt. 1:22-23; Joh. 1:1, 2, 14, 20:28; Ap. t. 16:31, 34; Fil. 2:5-6; Kol. 2:9; Tiitus 2:13; Hepr. 1:8; 2 .Piet. 1:1). Kuitenkin monet Raamatun ulkopuoliset käsikirjoitukset, vaikka väittävät olevansa osa Jumalan Sanaa, kieltävät Jeesuksen jumalisuuden. Kun kohtaamme selvän ristiriitaisuuden, laitamme luottamuksemme oikeasti todistettuun Raamattuun ja jätämme muut kirjoitukset sen ulkopuolelle.
Varhaisimpien vuosisatojen aikana kristityt joskus surmattiin, jos heillä oli hallussaan Raamatun kopioita. Tämän vainon seurauksena esitettiin kysymys, "Minkä kirjojen puolesta kannattaa kuolla?" Joissakin kirjoissa saattoi esiintyä Jeesuksen sanontoja, mutta olivatko ne innoitetut 2. Tim. 3:16 merkityksessä? Kirkolliskokouksilla oli merkittävä julkinen asema määriteltäessä kaanoniin kuuluvat kirjat, mutta usein yksittäiset seurakunnat tai seurakuntaryhmittymät tunnustivat kirjan Jumalalta tulleena (esim. Kol. 4:16; 1. Tess. 5:27). Ensimmäisten vuosisatojen aikana ainoastaan muutamien kirjojen kuuluminen kaanoniin kyseenalaistettiin ja asiasta päästiin yhteisymmärrykseen 303 jKr.
Puhuttaessa Vanhasta testamentista, on tarkasteltava kolmea seikkaa: 1) Uusi testamentti lainaa tai viittaa kaikkiin Vanhan testamentin kirjoihin kahta lukuun ottamatta. 2) Jeesus käytännöllisesti katsoen vahvisti heprealaisten Raamatun kaanonin Matt. 23:25 lainatessaan erästä sen ensimmäisistä ja viimeisimmistä kuvauksista. 3) Juutalaiset olivat tunnontarkkoja säilyttäessään Vanhan testamentin kirjoituksia eikä heillä ollut kiistoja siihen kuuluvien kirjojen osalta. Roomalaiskatoliset apokryfiset kirjat eivät täyttäneet vaatimuksia eivätkä Jumalan Sanan tuntomerkkejä ja juutalaiset eivät koskaan hyväksyneet niitä.
Useimmat kysymykset koskien Raamattuun kuuluvia kirjoja ajoittuvat Kristuksen ja hänen jälkeisenä aikana tuotettuja kirjoituksia. Varhaisseurakunnalla oli tiettyjä vaatimuksia koskien Raamattuun kuuluvia kirjoituksia. Näihin kuuluivat: Oliko kirjan kirjoittaja Jeesuksen Kristuksen silminnäkijä? Läpäisikö kirja "totuustestin" (toisin sanoen, oliko se sopusoinnussa muiden aiemmin hyväksyttyjen kirjoitusten kanssa)? Tuona aikakautena hyväksytyt Uuden testamentin kirjat ovat kestäneet aikakausien kritiikin ja perinteinen kristillisyys on omaksunut ne ilman vakavia haasteita kautta vuosisatojen.
Luottamus tiettyjen kirjoitusten hyväksymiseen juontaa ensimmäiselle vuosisadalle, jolloin niiden vastaanottajilla oli omakohtaisesti mahdollisuus tietää ja todentaa niiden aitous. Lopunaikaa käsittelevässä kirjassa, Ilmestyskirjassa, erityisesti kielletään lisäämästä mitään tämän kirjan sanoihin (Ilm. 22:18). Tämä on vahva todiste sen puolesta, että kaanon oli suljettu Ilmestyskirjan kirjoittamisen ajankohtana (noin. 95 jKr.).
On eräs tärkeä teologinen yksityiskohta, jota emme saa jättää huomioimatta. Jumala käytti sanaansa vuosituhannen aikana yhtä päätarkoitusta varten - paljastamaan itsensä ja kommunikoidakseen ihmiskunnan kanssa. Näin ollen kirjeen Jumalan Sanaan kuulumisesta ei päättänyt loppujen lopuksi mikään kirkolliskokous, vaan asia oli loppuun käsitelty sillä hetkellä, kun Jumala valitsi kirjoittajan. Saavuttaakseen haluamansa lopputuloksen, mukaan lukien Sanansa säilymisen vuosisatojen halki, Jumala ohjasi varhaisseurakuntaa heidän päättäessään kaanonista.
Ihmismielen luonnollisen päättelykyvyn ja tieteen ulottumattomissa on kyky tietää Jumalan luonne, maailmankaikkeuden alkuperä, elämän tarkoitus, pelastuksen ihmeellisyys ja tulevat tapahtumat (mukaan lukien ihmiskunnan kohtalo). Meille annettu Jumalan Sana, jota kristityt ovat arvostaneet ja jonka he ovat hyväksyneet vuosisatojen ajan, on riittävä selittämään meille kaiken, mitä meidän pitää tietää Kristuksesta (Joh. 5:18; Ap. t. 18:28; Gal. 3:22; 2. Tim. 3:15) ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16).
English
Mikä on Raamatun kaanon?
