Kysymys
Miksi on niin monia kristillisiä tulkintatapoja?
Vastaus
Raamatun mukaan on "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste!" (Ef. 4:5). Tämä raamatunkohta korostaa Kristuksen ruumiissa vallitsevaa yhteyttä, koska meissä asuu "yksi Henki" (jae 4). Jakeessa 2 Paavali vetoaa nöyryyteen, lempeyteen, kärsivällisyyteen ja rakkauteen - jotka kaikki ovat tarpeellisia yhteyden säilyttämiseksi. 1. Kor. 2:10-13 mukaan Pyhä Henki tuntee Jumalan mielen (jae 11), jonka hän ilmoittaa (jae 10) ja opettaa (jae 13) niille, joissa hän asuu. Tätä Pyhän Hengen toimintaa kutsutaan ilmoittamiseksi.
Jos me eläisimme täydellisessä maailmassa, jokainen uskova tutkisi uskollisesti Raamattua (2. Tim. 2:15) rukoukseen ja Pyhän Hengen ilmoitukseen tukeutuen. Mutta tiedämme, että elämme epätäydellisessä maailmassa. Kaikki Pyhän Hengen saaneet eivät kuuntele häntä. Jotkut kristityt tuottavat surua hänelle (Ef. 4:30). Kysypä vastaavanlaista asiaa keneltä opettajalta tahansa - heistä parhaimmallakin on ollut oppilaita, jotka vastustavat opetusta riippumatta opettajan hyvästä tahdosta ja opetusmenetelmistä. Yksi syy ihmisten erimielisyyteen Raamatun suhteen on se, että jotkut eivät yksinkertaisesti kuuntele Opettajaa - Pyhää Henkeä. Seuraavassa on eräitä muita syitä, miksi raamatunopettajien joukossa on niin suuri erimielisyys.
1. Epäusko. Tosiasia on se, että monet kristityiksi itsensä lukevat eivät ole koskaan syntyneet uudestaan. Heillä on "kristityn" nimikyltti, mutta he eivät ole koskaan uudistuneet sydämessään. Monet heistä eivät usko Raamatun olevan totta ja kuitenkin he pyrkivät opettamaan sitä. He väittävät puhuvansa Jumalan puolesta, mutta ovat kuitenkin epäuskossa. Suurin osa vääristä raamatuntulkinnoista tulee tällaisista lähteistä.
Epäuskoinen ei voi mitenkään tulkita Raamattua oikein. "Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla" (1. Kor.2:14). Pelastumaton ei voi ymmärtää Raamatun totuuksia. Hänellä ei ole ymmärrystä. Edes pastorin tai teologin koulutus tai asema ei takaa pelastusta.
Esimerkki tällaisesta epäuskon luomasta kaaoksesta löytyy Joh. 12:28-29, jossa Jeesus rukoilee Isälleen sanoen, "Isä, kirkasta nimesi." Isä vastasi kuuluvalla äänellä taivaasta, jonka läsnäolijat kuulivat. Huomaa kuitenkin heidän eroavat selityksensä: "Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: "Enkeli puhui hänelle." Jokainen kuuli saman äänen - ymmärrettävän puheen taivaasta - kuitenkin jokainen kuuli juuri sen, jonka halusi kuulevansa.
2. Koulutuksen puute. Apostoli Paavali varoittaa meitä niistä, jotka tulkitsevat Raamattua väärin. Hän määrittelee erääksi syyksi tähän heidän "tietämättömyytensä" (2. Piet. 3:16). 2. Tim. 2:15 sanoo, "Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein." Raamatun ymmärtämiseen ei ole mitään oikotietä: meitä kehotetaan opiskelemaan.
3. Huono hermeneutiikka. Monet virheelliset opit ovat yksinkertaisesti seurausta huonosta hermeneutiikasta (Raamatun tulkinnasta). Jakeen irrottaminen sen aiheympäristöstä voi suuresti vaarantaa sen käsittämistä. Samoin luvun tai kirjan aihepiirin huomiotta jättäminen, sekä historiallisen ja kulttuuriympäristön hylkääminen voi johtaa tulkintaongelmiin.
4. Tietämättömyys Jumalan Sanasta kokonaisuutena. Apollos oli voimakas ja etevä puhuja, mutta hän tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän ei tuntenut Jeesusta ja hänen esittämäänsä pelastusta, näin ollen hänen opetuksensa oli epätäydellinen. Aquila ja Priscilla ottivat hänet syrjään ja "perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen" (Ap. t. 18:24-28). Tämän jälkeen Apollos jatkoi Jeesuksen Kristuksen saarnaamista vakuuttavasti. Jotkut ryhmät tai yksilöt nykyään opettavat epätäydellisesti, koska he keskittyvät ainoastaan tiettyihin raamatunkohtiin jättäen monet muut huomiotta. He eivät vertaa Kirjoituksia keskenään.
5. Itsekkyys ja ylpeys. On surullista mutta totta, että monet raamatuntulkinnat perustuvat ihmisten omiin ennakkoluuloihin ja suosikkitulkintoihin. Jotkut kokevat mahdollisuuden henkilökohtaiseen kunniaan, kun heillä on "uusi näkemys" jostakin raamatunkohdasta. (Lue kuvaus vääristä opettajista Juudaan epistolasta.)
6. Kypsymättömyys. Kun kristityt eivät kypsy niin kuin heidän pitäisi, vaikuttaa se heidän raamatuntulkintaansa. "Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa" (1. Kor. 3:2-3). Kypsymätön kristitty ei ole valmis kiinteään Jumalan Sanan ruokaan. Huomaa, että Korinton seurakunnan lihallisuuden merkki oli heidän sisäiset erimielisyytensä.
7. Liiallinen perinteisiin nojautuminen. Jotkut kirkot sanovat uskovansa Raamattuun, mutta niiden raamatuntulkinta on aina suodatettu kirkon perinteiden lävitse. Kun perinteet ja Raamatun opetukset ovat ristiriidassa, perinteelle annetaan etusija. Tämä vaikuttaa haitallisesti Raamatun arvovaltaan ja antaa valta-aseman kirkon johdolle.
Raamattu on erittäin selväsanainen keskeisissä teologian opetuksissaan. Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta, taivaan ja helvetin todellisuudesta, ja uskon kautta pelastumisesta ei ole mitään epäselvyyksiä. Jossain vähäpätöisimmissä asioissa Raamatun opetus ei ole yhtä selvä ja tästä aiheutuu erilaisia näkemyksiä. Meillä ei esimerkiksi ole mitään selkeitä ohjeita, kuinka usein Herran ehtoollista tulisi viettää tai millaista musiikkia kirkossa pitäisi esittää. Rehellisillä, vilpittömillä kristityillä saattaa olla eri tulkintoja koskien tällaisia vähäpätöisempiä asioita.
On tärkeää olla joustamattomia, kun Raamattu sitä vaatii. Voimme olla joustavampia, kun Raamattu ei aseta sille mitään esteitä. Seurakuntien pitäisi pyrkiä noudattamaan Jerusalemin alkuseurakunnan mallia: "Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat" (Ap. t. 2:42). Alkuseurakunta oli yhtenäinen, koska se seurasi tarkasti apostolien opetuksia. Seurakunnat tulevat olemaan yhtenäisiä ja yksimielisiä, kun ne palaavat apostolien oppeihin ja unohtavat muut seurakuntiin hiipineet opit, muoti-ilmiöt ja silmänkääntötemput.
English
Miksi on niin monia kristillisiä tulkintatapoja?
