Kysymys
Mikä on kristillinen näkemys eläkkeelle siirtymisestä?
Vastaus
Kristittyjen lähestyessä eläkeikää, he alkavat miettimään, kuinka heidän pitäisi viettää eläkepäiviään. Jäävätkö kristityt eläkkeelle kristillisestä palvelutyöstä, kun he jäävät eläkkeelle ansiotyöstään?
Kuinka kristityn pitäisi suhtautua eläkkeelle jäämiseen?
1) Vaikka Raamatussa ei ole mitään selviä periaatteita, mitä henkilön tulisi tehdä jäädessään pois työelämästä saavuttaessaan tietyn iän, saamme joitakin viitteitä tutkiessamme leeviläisten työtä pyhäkköteltassa. 4. Mooseksen kirjassa 25-50 vuotiaiden leeviläisten miesten lukumäärä laskettiin ja heidän saavuttaessaan 50-vuoden ikärajan, heidän säännöllinen palveluksensa päättyi. He tosin jatkoivat "veljiensä auttamista", mutta työnteko oli heiltä kielletty (4. Moos. 8:24-26).
2) Vaikka me saatamme luopua ammatistamme (jopa täysiaikaisesta kristillisestä työstä), meidän ei tule koskaan lopettaa Herran palvelemista. Tapa, jolla palvelemme häntä voi tosin muuttua. Luuk. 2:25-38 on kuvaus kahden erittäin vanhan (Simeon ja Hanna) henkilön jatkuvasta työstä Jumalan palvelemisessa. Hanna oli ikääntynyt leskivaimo, joka palveli temppelissä päivittäin paastoten ja rukoillen. Tiitus 2 kertoo, kuinka vanhojen naisten pitäisi opettaa nuorempia miehiä ja naisia esimerkillään elämään oikein.
3) Vanhuusajan vuosia ei pitäisi käyttää yksinomaan mielihyvän ja viihteen parissa. Paavali opettaa mielihyvää tavoittelevien leskien olevan jo eläessään kuolleita (1. Tim. 5:6). Vastoin raamatullisia ohjeita, monet rinnastavat eläkkeelle jäämisen "joutenoloon", mikäli vain mahdollista. Tämä ei suinkaan merkitse, etteivätkö eläkeläiset voi nauttia golfin peluusta, harrastuksista muiden kanssa tai viihteestä. Mutta niiden ei pitäisi muodostaa kenenkään elämän keskeistä sisältöä, riippumatta minkä ikäisiä he ovat.
4) Toinen Korinttolaiskirje 12:14 opettaa, kuinka vanhempien pitäisi säästää lapsiaan varten. Kaikkein suurin "säästökohde" on hengellinen perintö, jonka voi antaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Lukemattomien sukupolvien elämä on siunattu vanhempien sukulaisten, patriarkkojen ja matriarkkojen, rukousten kautta. Rukous onkin ehkä kaikkein eniten hedelmää tuottava palvelumuoto eläkkeelle jääneille.
Kristitty ei koskaan jää eläkkeelle Kristuksen palvelemisesta; ainoastaan hänen työpaikkansa osoite muuttuu. Voimme todeta lopuksi, kuinka henkilön saavuttaessa eläkeiän, hänen ammattinsa saattaa muuttua, mutta itse kunkin uskontyö Kristuksen alaisuudessa ei koskaan pääty. Tällaiset ikääntyneet "vanhuspyhimykset" voivat kertoa Jumalan Sanan totuuksia ja omassa elämässään tapahtuneista Jumalan töistä nuoremmille sukupolville. Psalmien kirjoittajan rukouksen pitäisi olla meidänkin rukous vanhetessamme: "Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta" (Ps. 71:18).
English
Mikä on kristillinen näkemys eläkkeelle siirtymisestä?
