Kysymys
Mitä on moraalinen relativismi eli suhteellisuussiveys?
Vastaus
Moraalinen relativismi eli suhteellisuussiveys on helppo ymmärtää vertaamalla sitä moraaliseen ehdottomuuteen. Absoluuttisen moraalin kannattajien mukaan moraali on sidoksissa yleisiin periaatteisiin (luonnonlait, omatunto). Kristitty absoluuttisen moraalin kannattaja uskoo Jumalan olevan yleisten moraalikäsitteittemme lähde ja sen vuoksi ne ovat yhtä muuttumattomia kuin Jumalakin. Moraalisen relativismin mukaan moraali ei pohjaudu mihinkään ehdottomiin sääntöihin. Sen sijaan eettiset totuudet vaihtelevat erilaisten muuttujien, kuten tilanteen, kulttuurin, tunteiden, jne. mukaan.
Seuraavassa käsittelemme muutamia relatiivisen moralismin väitteitä, jotka osoittavat niiden epäluotettavuuden. Ensimmäiseksi, vaikka monet relatiivista moralismia tukevat väitteet vaikuttavat ensi näkemältä hyviltä, niistä monien välillä on luontainen ristiriita, koska ne kaikki haluavat meidän seuraavan tiettyjä "oikeita" moraaliohjeita. Tämä itsessään on moraalista ehdottomuutta. Toiseksi, jopa niin kutsutut relativistit hylkäävät relativismin useimmissa tilanteissa. He eivät myönnä murhaajan tai raiskaajan olevan syytön, vaikka hän ei rikkonutkaan omia sääntöjään.
Relativistit väittävät eri kulttuureissa esiintyvien eri arvojen osoittavan, kuinka moraalisäännöt ovat erilaisia eri ihmisten keskuudessa. Mutta tässä väitteessä sekoitetaan yksilöiden teot (miten he toimivat) ehdottomiin sääntöihin (miten heidän pitäisi toimia). Jos kulttuuri määrittelee, mikä on oikein ja väärin, kuinka kukaan saattoi tuomita natsirikolliset? Hehän seurasivat oman kulttuurinsa moraalisääntöjä. Natsit toimivat väärin ainoastaan, jos murha on yleisesti väärin. Heidän oman moraalinsa soveltaminen ei muuta tätä tosiasiaa. Toteamme myös, että vaikka monilla ihmisillä on erilaiset moraalikäsitykset, heillä on silti yhteisiä moraalisääntöjä. Esimerkiksi abortin kannattajat ja puolustajat ovat samaa mieltä murhaamisen vääryydestä, mutta he ovat eri mieltä siitä, onko abortti murha. Jopa tässä esimerkissä absoluuttisen moraalin osoitetaan olevan voimassa.
Joidenkin mielestä muuttuvat elintilanteet aiheuttavat moraalisääntöihin muutoksia. Eri tilanteet vaativat erilaista käyttäytymistä ja siitä seuraava käytös voi olla väärä jossakin muussa tilanteessa. Meidän on arvioitava tekoa kolmella eri kriteerillä: tilanne, toiminta ja tarkoitus. Voimme esimerkiksi tuomita jonkun murhasta (tarkoitus), vaikka he olisivat epäonnistuneet sen suorittamisessa. Näin ollen tilanne on osa moraalista päätöstä, koska ne luovat puitteet tiettyjen moraalisääntöjen soveltamiselle.
Relativistien pääväite on suvaitsevaisuus. Heidän mukaansa jonkun leimaaminen moraalittomaksi on suvaitsematonta, kun relativismi puolestaan suvaitsee kaikkia eri näkemyksiä. Tämä voi olla harhaan johtavaa. Ensimmäiseksi, koska pahuutta ei tulisi koskaan suvaita. Pitäisikö meidän suvaita raiskaajan näkemystä, että naiset ovat halujen kohteita ja himojen täyttämistä varten? Toiseksi, relativismi on tuhoon tuomittu väitteissään, koska se itse ei suvaitse ehdottoman moraalin näkemystä. Kolmanneksi, relativismi ei kykene selittämään, miksi kenenkään pitäisi olla alun alkujaan suvaitsevainen. Toisten suvaitseminen (jopa silloin kun olemme eri mieltä) perustuu siihen ehdottoman moraalin sääntöön, että meidän pitää kohdella muita reilusti. Tämä on taas kerran ehdottoman moraalin näkökanta! Ilman ehdotonta moraalia ei voi edes olla hyvyyttä.
Tosiasia on, että kaikilla ihmisillä on omatunto ja he tietävät luontaisesti, milloin heitä on kohdeltu väärin ja milloin he kohtelevat toisia väärin. Me toimimme olettaen muiden tunnistavan tämän totuuden meidän tavoin. Jopa lapset pystyvät erottamaan oikean väärästä. Tarvitaan epätervettä filosofiaa vakuuttamaan meidät siitä, että me olemme väärässä ja moraalinen relativismi on oikeassa.
English
Mitä on moraalinen relativismi eli suhteellisuussiveys?
