Kysymys
Miksi Jumala antoi meille neljä evankeliumia?
Vastaus
Seuraavassa on esitetty muutamia syitä, miksi Jumala antoi meille neljä evankeliumia yhden sijaan:
1) Antaakseen meille täydellisemmän kuvan Kristuksesta. Vaikka koko Raamattu on Jumalan innoittama (2. Tim. 3:16), Jumala käytti erilaisen taustan ja persoonallisuuden omaavia ihmiskirjoittajia toteuttaakseen tarkoitusperänsä. Jokaisella evankeliumin kirjoittajalla oli oma erityinen tarkoituksensa evankeliuminsa kirjoittamiseen, jokainen niistä korosti eri kohtaa Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen työssään.
Matteus kirjoitti heprealaiselle lukijakunnalle ja hänen tarkoituksenaan oli osoittaa alkaen Jeesuksen sukuluettelosta ja Vanhan testamentin profetioiden täyttymisestä, että hän oli se kauan odotettu Messias, johon heidän pitäisi uskoa. Matteuksen painopiste oli, että Jeesus oli se luvattu kuningas, "Daavidin poika", joka hallitsisi iankaikkisesti Israelin valtaistuimella (Matt. 9:27; 21:9).
Markus, Barnabaan serkku (Kol. 4:10), oli Jeesuksen elämänvaiheiden silminnäkijä ja apostoli Pietarin ystävä. Markus kirjoitti ei-israelilaiselle kuulijakunnalle kuten selviää esim. siitä, että hän ei sisällyttänyt juutalaisille tärkeitä seikkoja evankeliumiinsa (sukuluettelot, Jeesuksen ja juutalaisten johtomiesten väliset riidat, monet viittaukset Vanhaan testamenttiin, jne.). Markus kuvaili Jeesusta kärsivänä palvelijana, joka ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaaksi monien edestä (Mark. 10:45).
Luukas, rakastettu lääkäri, (Kol. 4:14), evankelista ja Paavalin kumppani, kirjoitti Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot. Luukas on ainoa ei-israelilainen kirjoittaja Uudessa testamentissa. Hänet on hyväksytty oivana historioitsijana ja hänen kirjoituksiaan on käytetty sukuluetteloiden ja historiallisten tutkimusten tarkoitusperiin. Historioitsijana hän kertoo tarkoituksenaan olevan kirjoittaa muistiin järjestelmällinen kuvaus Kristuksen elämästä, mikä pohjautuu silminnäkijöiden havaintoihin (Luuk. 1:1-4). Koska hän kirjoitti nimenomaan Teofiliukselle, joka oli arvatenkin varsin merkittävä ei-juutalainen henkilö, hänen evankeliuminsa oli suunnattu ei-juutalaiselle lukijakunnalle ja sen tarkoituksena oli todistaa kristinuskon perustuvan historiallisesti luotettaviin ja varmistettaviin tapahtumiin. Luukas viittaa usein Kristukseen "Ihmisen Poikana", korostaen hänen ihmisyyttään ja sisältäen kirjoituksiinsa monia sellaisia yksityiskohtia, joita ei löydy muista evankeliumeista.
Apostoli Johannes kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin, joka eroaa muista kolmesta evankeliumista ja sisältää paljon Kristuksen persoonaa ja uskon sisältöä käsittelevää teologiaa. Matteus, Markus ja Luukas muodostavat synoptiset evankeliumit, koska niitä yhdistää tyyli ja sisältö ja koska ne antavat tiivistelmän, synopsin, Kristuksen elämästä. Johanneksen evankeliumi ei ala Jeesuksen syntymällä tai maanpäällisen työn kuvauksella, vaan hänen toimillaan ja kuvauksellaan ennen kuin hänestä tuli ihminen (Joh. 1:14). Johanneksen evankeliumi korostaa Kristuksen jumalisuutta, kuten ilmenee ilmauksista "Sana oli Jumala" (Joh. 1:1), "maailman Vapahtaja" (Joh. 4:42), "Jumalan Poika" (käytetty useampaan kertaan), sekä "Herra" ja "Jumala" (Joh. 20:28). Johanneksen evankeliumissa Jeesus myös vahvistaa jumalallisuutensa käyttäen moneen otteeseen "Minä olen" ilmaisua. Niistä merkittävin on Joh. 8:58, missä hän sanoo, "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin" (vrt. 2. Moos. 3:13-14). Mutta Johannes korosti myös Jeesuksen ihmisyyttä, haluten paljastaa tuon ajan gnostikkojen virheen, jotka eivät uskoneet Kristuksen ihmisyyteen. Johannes kertoo syyt kirjoittamiseensa: "Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden" (Joh. 20:30-31).
Näin ollen neljän erilaisen ja kuitenkin tarkan Kristuksen kuvauksen johdosta, hänen elämänsä ja työnsä eri vaiheet on kuvattu. Jokainen kuvaus on ikään kuin erivärinen lanka seinävaatteessa ja yhdessä ne muodostavat täydellisemmän kuvauksen Kristuksesta, joka on kaikkien kuvausten saavuttamattomissa. Vaikka emme pysty koskaan täysin ymmärtämään kaikkea Jeesuksesta (Joh. 20:30), evankeliumien välityksellä voimme tietää riittävästi arvostaaksemme kuka hän on ja mitä hän on tehnyt edestämme niin, että voimme saada iankaikkisen elämän uskon kautta häneen.
2) Voidaksemme luotettavasti todentaa niiden luotettavuuden. Jo varhaisista ajoista lähtien Raamatun mukaan oikeuden edessä ei ketään voida syyttää pelkästään yhden henkilön todistuksen perusteella, vaan tarvitaan vähintään kaksi tai kolme silminnäkijää (5. Moos. 19:15). Näin ollen kun meillä on eri kuvauksia Jeesuksesta ja hänen maallisesta lähetystyöstään, voimme arvioida häntä käsittelevän tiedon oikeellisuutta.
Simon Greenleaf, tunnettu and hyväksytty asiantuntija oikeudellista luotettavuutta koskevissa asioissa, tarkasteli neljää evankeliumia laillisesta näkökulmasta käsin. Hänen arvionsa mukaan neljän evankeliumin antavat silminnäkijäkuvaukset - keskenään yhdenmukaiset kuvaukset, joissa kirjoittaja valitsee tai jättää käyttämättä tiettyjä yksityiskohtia - on tyypillinen luotettaville ja riippumattomille lähteille, jotka hyväksyttäisiin tuomioistuimessa vahvoina todisteina. Jos evankeliumit olisivat sisältäneet saman informaation, samat yksityiskohdat samasta näkökulmasta tarkasteltuna, olisi kyseessä kirjoittajien keskinäinen asioista etukäteen sopiminen, jotta heidän kertomuksensa vaikuttaisivat uskottavammilta. Näin ollen evankeliumien keskinäiset eroavaisuudet, jopa ensisilmäyksellä ristiriitaisuuksilta vaikuttavat kohdat, todistavat kirjoitusten riippumattomuuden puolesta. Neljän evankeliumin keskinäinen riippumattomuus, informaation eri tarkastelukulma mutta kuitenkin yhteensopivuus, yksityiskohtien paljous ja mitkä tapahtumat valittiin mukaan, kaikki nämä yhdessä osoittavat, että meillä on tarkka ja luotettava kuvaus Kristuksen elämästä.
3) Tunnollisten etsijöiden palkitseminen. Evankeliumien yksittäinen tarkastelu tarjoaa runsaat palkinnot sen suorittajalle. Vielä enemmän avautuu sille, joka vertaa tiettyjen Jeesuksen elämää käsittelevien tapahtumien eri kuvauksia. esimerkiksi, Matt. 14 meille kerrotaan 5000 ihmisen ravitsemisesta ja kuinka Jeesus käveli vetten päällä. Matt. 14:22 meille kerrotaan, kuinka "Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois." Miksi hän menetteli tuolla tavoin? Matteuksen evankeliumista ei selviä mitään näennäistä tarkoitusta tähän. Mutta kun yhdistämme sen Luukkaan luvun 6 kuvaukseen, näemme kuinka opetuslapset olivat palanneet riivaajien ulosajosta ja ihmisten parantamisesta käyttäen Jeesuksen heille antamaa valtaa lähettäessään heidät pareittain lähialueille. He palasivat ylpeinä saavutuksistaan, unohtaen asemansa ja olivat nyt puolestaan valmiita neuvomaan Jeesusta (Matt. 14:15). Lähettäessään heidät veneellä Galilean järven toiselle puolelle, Jeesus opetti heille kaksi asiaa. Kamppaillessaan tuulta ja aaltoja vastaan omin voimin koko yön (Mark. 6:48-50), he ymmärsivät, että 1) he eivät voi saavuttaa mitään omin voimin ja 2) mikään ei ole mahdotonta, jos he turvautuvat häneen ja elävät luottaen hänen voimaansa. Monissa muissakin kohdissa on samanlaisia "helmiä", jotka ahkera raamatuntutkija löytää paneutuessaan vertaaman eri raamatunkohtia keskenään.
English
Miksi Jumala antoi meille neljä evankeliumia?
