Kysymys
Onko Jeesus todella ollut olemassa? Onko Jeesuksen Kristuksen olemassaolosta mitään historiallisia todisteita?
Vastaus
Tavallisesti tämän kysymyksen esittäjä tarkoittaa "Raamatun ulkopuolisia todisteita.” Emme voi hyväksyä, että Raamattua ei voi pitää todisteaineistona Jeesuksen olemassaololle. Uudessa testamentissa on satoja Jeesukseen viittaavia kohtia. Joidenkin mielestä evankeliumit kirjoitettiin ajanlaskumme toisella vuosisadalla, yli 100 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Vaikka asianlaita olisikin näin (josta asiasta olemme vahvasti eri mieltä), voidaan muinaisia todisteita arvioitaessa alle 200 vuotta tapahtumien jälkeen tallennettuja kirjoituksia pitää hyvin luotettavina todisteina. Lisäksi suurin osa oppineista (kristillisistä ja ei-kristillisistä) myöntää Paavalin kirjoittaneen epistolansa (ainakin jotkut niistä) ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla, siis alle 40 vuoden sisällä Jeesuksen kuolemasta. Vanhojen käsikirjoitusten tutkimuksen valossa tämä on huomattavan vahva todiste Jeesus nimisen miehen elämisestä ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alussa.
Muistakaamme myös, että vuonna 70 jKr. roomalaiset valtasivat ja tuhosivat Jerusalemin ja suurimman osan Israelia, surmaten sen asukkaat. Kokonaiset kaupungit poltettiin kirjaimellisesti maan tasalle. Niinpä emme saa olla hämmästyneitä, jos suurin osa Jeesuksen elämää koskevista todisteista on tuhoutunut. Monet silminnäkijöistä surmattiin. Nämä seikat todennäköisesti vähentävät meidän päiviimme saakka tallentuneiden todisteiden määrää.
Huolimatta siitä, että Jeesuksen lähetystyö rajoittui vähäpätöiseen ja kaukaiseen Rooman keisarikunnan kolkkaan, voidaan maallisista historian lähteistä kerätä paljonkin todisteita Jeesuksesta. Tärkeimmät historialliset todisteet Jeesuksesta ovat seuraavat:
Eräs muinaisen maailman tarkimmista historioitsijoista, ensimmäisen vuosisadan roomalainen Tacitus, mainitsee taikauskoiset kristityt (sana tulee latinan Kristusta tarkoittavasta sanasta Christus), jotka kärsivät Pontius Pilatuksen aikana Tiberiuksen vallan alla. Suetonius, keisari Hadrianuksen pääkirjanpitäjä, kirjoitti miehestä nimeltä Chrestus (tai Kristus) , joka eli ensimmäisellä vuosisadalla (Annaalit 15.44).
Flavius Josephus on kuuluisin juutalainen historioitsija. Teoksessaan Juutalaisten muinaisajat hän viittaa Jaakobiin, "Jeesuksen, jota kutsuttiin Kristukseksi, veljeen”. Hänen kirjassaan on kiistanalainen kohta (18:3), “Suunnilleen tuona aikana eli Jeesus, viisas mies, jos on oikein kutsua häntä mieheksi. Sillä juuri hän teki ihmeitä...hän oli Kristus...hän ilmestyi heille elävänä jälleen kolmantena päivänä, niin kuin jumalalliset profeetat olivat ennustaneet näistä ja kymmenistä tuhansista muista häntä koskevista ihmeellisistä asioista." Eräs versio kuuluu, "Tänä aikana eli eräs viisas mies nimeltä Jeesus. Hän eli moitteettomasti ja hänen tiedettiin olleen pyhä. Ja monet juutalaisista ja muista kansallisuuksista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet ristiinnaulittavaksi ja kuolemaan. Mutta hänen opetuslapseksensa tulleet eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja olevan elossa; ehkäpä hän oli Messias, josta profeetat olivat kirjoittaneet ihmeellisesti.”
Julius Africanus lainaa historioitsija Thallusta kuvaillessaan Kristuksen ristiinnaulitsemista seurannutta pimeyttä (Extant Writings, 18).
Pliny nuorempi, Kirjeissään 10:96, taltioi varhaiskristittyjen jumalanpalvelustapoja. Hän luki niihin mukaan sen, että kristityt palvoivat Jeesusta Jumalana ja heillä oli korkea moraali. Hän kertoo myös heidän rakkauden aterioistaan ja Herran ehtoollisesta.
Babylonian Talmud (Sanhedrin 43a) vahvistaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen pääsiäisiltana ja Jeesusta vastaan esitetyt syytteet vainajien manaamisesta ja juutalaisten yllyttämisestä epäjumalanpalvontaan.
Samosatan Lucia oli toisen vuosisadan kreikkalainen kirjoittaja, joka myönsi kristittyjen palvovan Jeesusta, joka oli opettanut uusia oppeja ja joka oli ristiinnaulittu heidän edestään. Hän sanoi Jeesuksen opettaneen uskovien veljeyden, kääntymisen tärkeyden, ja muiden jumalien kieltämisen merkityksen. Kristityt elivät Jeesuksen lakien mukaan ja uskoivat olevansa kuolemattomia. Heille oli tyypillistä kuoleman halveksuminen, itsehillintä, ja omaisuudesta luopuminen.
Mara Bar-Serapion vakuuttaa, että Jeesuksen ajateltiin olevan viisas ja hyvä mies, jota monet pitivät Israelin kuninkaana, jonka juutalaiset tappoivat hänet, ja joka elää hänen seuraajiensa opetuksissa.
Näiden lisäksi ovat kaikki gnostikkojen kirjoitukset (Totuuden evankeliumi, Johanneksen apokryfi, Tuomaksen evankeliumi, Kirjoitus ylösnousemuksesta, jne.), jotka kaikki mainitsevat Jeesuksen.
Itse asiassa evankeliumit voidaan lähestulkoon kirjoittaa varhaisten ei-kristillisten lähteiden perusteella: Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi (Josephus), hän suoritti "ihmeitä," hän opetti Israelille uudenlaiset opetukset, ja hänet ristiinnaulittiin Juudeassa (Taecitus) pääsiäisenä heidän edestään (Babylonialainen Talmud), mutta joka väitti olevansa Jumala ja palaavansa (Eliezar), johon hänen seuraajansa uskoivat ja palvoivat häntä Jumalana (Pliny nuorempi).
Runsaat maalliset ja raamatulliset historian todisteet kertovat Jeesuksen Kristuksen elämästä. Kenties suurin todiste Jeesuksen elämästä on se tosiasia, että kirjaimellisesti tuhannet ensimmäisen vuosisadan kristityt, mukaan lukien kaksitoista apostolia, olivat valmiita kuolemaan marttyyreina Jeesuksen Kristuksen tähden. Ihmiset ovat valmiita kuolemaan totuuden puolesta, mutta kukaan ei halua kuolla valheen edestä.
English
Onko Jeesus todella ollut olemassa? Onko Jeesuksen Kristuksen olemassaolosta mitään historiallisia todisteita?
