Kysymys
Mitä Raamattu opettaa vihastumisesta?
Vastaus
Vihan kontrolloiminen on tärkeä aihe. Kristillisten neuvojien mukaan puolella neuvontaan hakeutuvilla on ongelmia vihan hillitsemisen kanssa. Viha pirstoo keskustelun, repii ihmissuhteita ja tuhoaa monen ilon ja terveyden. Valitettavan monet puolustelevat vihaansa sen sijaan, että olisivat siitä vastuullisia. Jokaisella meitä on enemmän tai vähemmän vaikeuksia vihamme hillitsemisessä. Onneksi Jumalan Sana antaa meille periaatteita vihan hillitsemiseksi oikealla tavalla ja kuinka voimme voittaa syntisen vihanpidon.
Vihastumisessa ei aina ole kyse synnistä. Raamattu kutsuu sellaista vihaa "oikeamieliseksi harmistumiseksi." Jumala on ajoittain vihainen (Ps. 7:11; Mark. 3:5) ja uskovia kehotetaan vihastumaan(Ef. 4:26). Uusi testamentti käyttää kahta kreikankielen sanaa merkitsemään "vihaa". Yksi merkitsee "intohimoa, energiaa" ja toinen merkitsee "sekoittamista, kiehumista". Raamatullisesta näkökulmasta viha on Jumalan antama energia, joka on tarkoitettu ongelmien ratkaisemiseen. Esimerkkeinä raamatullisesta vihasta annamme Paavalin kohtaamisen Pietarin kanssa, kun he keskustelivat Pietarin syömisestä ympärileikkaamattomien kanssa (Gal. 2:11-14), Daavidin vihastuminen Naatanin moittiessa häntä huorinteosta (2. Sam. 12), ja Jeesuksen vihastuminen juutalaisten muutettua Jumalan temppelin markkinapaikaksi (Joh. 2:13-18). Meidän on syytä huomata, kuinka missään näissä esimerkeissä vihastumisessa ei ole kyse henkilön itsensä puolustamisesta, vaan muiden tai periaatteen puolustamisesta.
Viha muuttuu synniksi, kun se on itsekästä (Jaak. 1:20), kun Jumalan sille tarkoittama tavoite vääristyy (1. Kor. 10:31), tai kun vihanpidon sallitaan jatkuvan (Ef. 4:26-27). Vihan tuottama energia pitää kohdistaa ongelman ratkaisemiseen, eikä jotakuta vastaan hyökkäämiseen. Ef. 4:15-19 mukaan meidän on puhuttava rakkaudella ja muita rakentaen, eikä likaisia ja repiviä sanoja käyttäen. Valitettavasti langenneen ihmisen huulilta kumpuaa tyypillisesti myrkyllistä puhetta (Room. 3:13-14). Viha muuttuu synniksi, kun sen annetaan kiehua ylitse ilman kontrollia. Tämä johtaa monien loukkaamiseen (San. 29:11) jättäen jälkeensä korjaamattomia seurauksia. Viha muuttuu synniksi, kun vihastuja kieltäytyy rauhoittumasta ja kantaa kaunaa tai patoaa sitä sisällään (Ef. 4:26-27). Tästä aiheutuu masentuneisuutta ja pienistä asioista ärtymistä, jotka eivät välttämättä ole edes tekemisissä varsinaisen ongelman kanssa.
Voimme hallita vihastumisemme raamatullisesti tunnistamalla ja myöntämällä itsekkään vihamme tai vääränlaisen vihan syntinä (Sananl. 28:13; 1. Joh. 1:9). Tämä anteeksipyyntö on osoitettava Jumalalle ja vihastamme loukkaantuneille. Meidän ei pidä vähätellä syntiämme puolustelemalla sitä tai syyttäen jotakuta muuta siitä.
Pystymme hallitsemaan syntimme raamatullisesti näkemällä Jumalan siihen osallisena. Tämä on erityisen tärkeää, kun olemme itse joutuneet loukkauksen kohteeksi. Jaak. 1:2-4; Room. 8:28-29 ja 1. Moos. 50:20 kaikki kertovat Jumalan hallitsevan kaikkia olosuhteita ja tiellemme osuvia henkilöitä. Meille ei tapahdu mitään, jota hän ei aiheuta tai salli. Näiden jakeiden mukaan Jumala on hyvä Jumala (Ps. 145:8, 9, 17), joka sallii elämämme tapahtumat meidän ja muitten hyväksi. Kun pohdiskelemme tätä totuutta ja sen siirryttyä päästämme sydämeemme, muuttuu myös tapa, jolla reagoimme meitä vastaan loukanneisiin.
Voimme hallita vihaamme raamatullisella tavalla antamalla itsessämme sijan Jumalan vihalle. Tämä on erittäin tärkeää epäoikeudenmukaisissa tilanteissa, joissa "pahat" kohtelevat huonosti "viattomia". 1. Moos. 50:19 ja Room. 12:19 kieltävät meitä toimimasta "jumalana". Jumala on oikeudenmukainen ja voimme täysin luottaa häneen. Hän tietää ja näkee kaiken ja hän jakaa oikeutta kaikille (1. Moos. 18:25).
Me käsittelemme vihastumistamme oikealla tavalla, jos emme maksa pahaa pahalla (1. Moos. 50:21; Room. 12:21). Tämä on avain pyrkiessämme muuttamaan vihamme rakkaudeksi. Koska tekomme virtaavat sydämestämme, tekomme saavat myös sydämemme muuttumaan (Matt. 5:43-48). Tunteemme toista henkilöä kohtaan muuttuvat, kun muutamme suhtautumisemme ja reaktiomme häntä kohtaan.
Voimme hallita vihamme raamatullisesti muuntaen sen ongelman ratkaisuvälineeksi. Ef. 4:15, 25-32 luetellaan neljä eri menetelmää tähän:
1) Ole rehellinen ja keskustele asioista (Ef. 4:15, 25). Toiset eivät pysty lukemaan ajatuksiamme. Meidän on puhuttava totta rakkaudella.
2) Ole ajankohtainen (Ef. 4:26-27). Meidän ei pidä padota vihaa sisällemme räjähdyspisteeseen saakka. Huolehdi sinua ärsyttävistä asioista välittömästi.
3) Keskity ongelmaan, eikä henkilöön (Ef. 4:29, 31). Meidän on myös muistettava olla korottamatta ääntämme (San. 15:1).
4) Toimi äläkä maksa samalla mitalla (Ef. 4:31-32). Synnillisen luonteemme vuoksi ensimmäinen halumme on antaa samalla mitalla takaisin, mikä johtaa syntiin (j. 31). Laskemalla hitaasti kymmeneen, sinulla on mahdollisuus kehittää mielessäsi Jumalaa kunnioittava vastareaktio (j. 32) ja muistuttaa itseäsi, kuinka vihastumista voidaan käyttää ongelmien ratkaisemiseen, eikä uusien synnyttämiseen.
Lopuksi, meidän on myös korjattava oma osamme ongelmasta (Ap. t. 12:18). Emme voi vaikuttaa, kuinka toiset toimivat, mutta voimme muuttaa omaa käyttäytymistämme. Kiivasta luonnetta tai vihastumista ei voiteta yhdessä yössä. Rukouksen avulla, Raamattua tutkimalla ja Pyhän Hengen voimaan luottaen voimme kuitenkin voittaa epäpyhän vihan. Aivan samoin kuin viha iskostuu meihin jatkuvan vihastumisen myötä, voimme harjoitella siihen oikealla tavalla reagoimista, kunnes siitä lopulta tulee hyvä tapa.
English
Mitä Raamattu opettaa vihastumisesta?
