Kysymys
Mitä tarkoittaa sola scriptura?
Vastaus
Ilmaisu sola scriptura tulee latinasta: sola merkitsee "yksin" tai "perustuen" ja sana scriptura tarkoittaa "kirjoituksia", viitaten Raamattuun. Sola scriptura tarkoittaa, että Raamattu yksin on autoratiivinen koskien kristityn uskoa ja uskonnon harjoitusta. Raamattu on täydellinen, ehdoton ja tosi. "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään" (2. Tim. 3:16).
Sola scriptura oli protestanttisen reformaation tunnuslause. Vuosisatojen ajan roomalaiskatolinen kirkko oli korottanut omat perinteensä Raamatun yläpuolelle. Tästä aiheutuivat monet käytännöt, jotka olivat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Esimerkiksi pyhille tai Marialle rukoileminen, Marian synnittömänä syntyminen, Kristuksen läsnäolo ehtoollisessa (transsubstantaatio), lapsikaste, itsensä kurittaminen, paavin auktoriteetti, jne. Martti Luther, luterilaisen kirkon perustaja ja protestanttisen liikkeen isä, moitti avoimesti katolista kirkkoa sen epäraamatullisista opetuksista. Katolinen kirkko uhkasi Matti Lutheria kirkonkirouksella (ja kuolemantuomiolla), jos hän ei peruisi sanojaan. Martti Lutherin vastaus kuului, "Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa, olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään, mitä olen lausunut. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen!"
Katolisen kirkon pääargumentti sola scripturaa vastaan on, että Raamattu ei nimenomaisesti mainitse sitä. Katoliset perustelevat, että Raamattu ei missään mainitse, että se on ainoa auktoriteetti uskoa ja hengellistä elämää varten. Tämä onkin totta, mutta he erehtyvät yhden elintärkeän asian kohdalla. Me tiedämme Raamatun olevan Jumalan Sana. Raamattu opettaa sen olevan Jumalan innoittaman, virheettömän ja autoratiivisen. Me myös tiedämme, että Jumala ei muuta mieltään tai anna ristiriitaista tietoa. Vaikka Raamattu ei missään kohdin erityisesti mainitsekaan sola scriptura -periaatetta, se ei kuitenkaan oikeuta meitä turvautumaan perinteisiin, jotka ovat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Sola scriptura ei ole niinkään peruste perinteitä vastaan, vaan pikemminkin peruste epäraamatullista, Raamattuun lisäävää ja Raamatun vastaista opetusta vastaan. Ainoa tapa tietää varmuudella, mitä Jumala odottaa meiltä on pitäytyä hänen meille antamaan ilmoitukseen - Raamattuun. Me voimme tietää ilman epäilyksen häivääkään, että Raamattu on tosi, autoratiivinen ja luotettava. Samaa ei voi sanoa traditioista.
Jumalan Sana on ainoa kristillisen opin peruste. Perinteet ovat oikeutettuja ainoastaan silloin, kun ne perustuvat Raamattuun ja ovat sopusoinnussa sen opetusten kanssa. Sellaiset perinteet, jotka on ristiriidassa Raamatun kanssa, eivät ole sopivia määrittelemään kristillistä uskoa. Sola scriptura on ainoa menetelmä välttää subjektiivisuutta ja estää henkilökohtaisten mielipiteiden nousemista Raamatun opetusten yläpuolelle. Sola scripturan avainkohtana on, että perustat uskonelämäsi täysin Raamatun varaan ja hylkäät sen kanssa ristiriidassa olevat perinteet ja opetukset. 2. Tim. 2:15 sanoo, "Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen."
Sola scriptura ei mitätöi kirkon traditioita. Paremminkin voimme todeta, että, sola scriptura antaa meille perustan, johon me voimme pohjata perinteemme. Sekä katolisessa että protestanttisessa liikkeessä on monia käytäntöjä, jotka perustuvat perinteisiin eivätkä Raamatun selkiin opetuksiin. On hyvä ja joskus jopa tarpeellista, että kirkoilla on perinteitä. Niillä on selkeyttävä ja järjestävä rooli kristillisen uskonnon harjoittamisessa. Kuitenkin meidän on muistettava, että niiden on oltava sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, jos ne halutaan hyväksyä. Niiden pitää perustua yksin Raamatun selkeisiin opetuksiin. Katolisen kirkon ja monien muiden kirkkojen ongelmana on, että niiden perinteet pohjautuvat perinteisiin, jotka eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Tämän vuoksi kristittyjen on aina muistettava sola scriptura, Jumalan Sanan auktoriteetti on ainoa perusta uskolle ja sen harjoittamiselle.
Jotkut vastustavat sola scripturaa vedoten siihen, että Raamatun kaanon vahvistettiin virallisesti vasta noin 250 vuotta alkuseurakunnan syntymisen jälkeen. Sen lisäksi he sanovat, että Raamattu ei ollut tavallisen kansan saatavilla ennen kuin noin 1500 vuotta kirkkoiän alkamisen jälkeen. Kuinka silloin varhaiskristityt saattoivat noudattaa sola scripturaa, jos heillä ei ollut koko Raamattua käytössään? Ja kuinka ennen kirjapainotaidon keksimistä kristityt kykenivät perustamaan uskonsa ainoastaan Raamattuun, jos heillä ei ollut koko Raamattua käytössään? Tätä mutkistaa lisäksi kautta historian vallinnut suuri lukutaidottomuus. Kuinka sola scriptura selittää nämä seikat?
Tämän väitteen heikkoutena on se, että sen mukaan Raamatun auktoriteetti perustuu sen saatavuuteen. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Raamatun arvovalta on universaalinen: se on Jumalan Sana, näin ollen kyseessä on Jumalan arvovalta. Raamattu on Jumalan Sana huolimatta siitä, onko se ihmisten saatavilla tai osaavatko ihmiset lukea. Lisäksi voimme käyttää tätä perusteena sille, mitä kirkkojen olisi pitänyt tehdä sen sijaan, mitä ne tekivät. Alkuseurakunnan olisi pitänyt tuottaa mahdollisimman paljon kopioita Raamatusta. Vaikka oli mahdotonta tuottaa täydellinen kopio Raamatusta jokaiselle sen aikakauden kristitylle, olisi ollut mahdollista tuottaa kopio jokaiselle seurakunnalle osasta, suurimmasta osasta tai koko Raamatusta. Varhaisseurakunnan johtajien olisi pitänyt antaa suuri prioriteetti Raamatun tutkimiselle, jotta he olisivat voineet opettaa sitä oikein. Vaikkakaan Raamattu ei ollut kaikkien saatavilla, ainakin seurakunnan johtajien olisi pitänyt olla hyvin koulutettuja sen suhteen. Sen sijaan että seurakunnat kehittivät traditioita yhden toisensa jälkeen ja siirsivät niitä sukupolvelta toiselle, niiden olisi pitänyt tuottaa Raamatun kopioita ja opettaa sitä (2. Tim. 4:2).
Toteamme jälleen kerran, että perinteet itsessään eivät muodostaneet ongelmaa. Epäraamatulliset perinteet muodostavat ongelman. Raamatun saatavuus vuosisatojen saatossa ei ole ongelman ydin. Raamattu itsessään on määräävä tekijä. Nyt Raamattu on meidän kaikkien saatavilla. Raamatun huolellisen tutkimisen kautta meille on selvinnyt, että monet kirkkojen vuosisatojen saatossa kehittämät perinteet ovat itse asiassa Raamatun opetuksien kanssa ristiriidassa. Tämän suhteen voimme käyttää sola scriptura -menetelmää. Raamatun kanssa sopusoinnussa olevat perinteet voidaan säilyttää. Raamatun kanssa ristiriidassa olevat perinteet pitää hylätä. Sola scriptura auttaa meitä keskittämään huomion siihen, mitä Jumala on meille ilmoittanut Sanassaan. Sola scriptura viimekädessä perustuu totuuden Jumalaan, joka on luotettava ja ilman ristiriitaisuuksia.
English
Mitä tarkoittaa sola scriptura?
