Kysymys
Kuinka kristityn pitäisi suhtautua vanhojen syntien aiheuttamiin syyllisyydentuntoihin, tapahtuivat nuo teot ennen tai jälkeen uskoontulemisen?
Vastaus
Jokainen on tehnyt syntiä, josta seuraa syyllisyydentunto. Voimme olla kiitollisia syyllisyyden tunnosta, koska se panee meidät etsimään anteeksiantoa. Kun henkilö kääntyy synnistään Jeesukseen Kristukseen uskossa, hänen syntinsä annetaan anteeksi. Parannuksen teko on osa uskon prosessia, joka johtaa pelastukseen (Matt. 3:2; 4:17; Ap. t. 3:19).
Kristuksessa jopa kaikkein mustimmat synnit annetaan anteeksi (lue 1. Kor. 6:9-11, jossa on lista anteeksiannettavista teoista). Pelastus on armon kautta ja armo on anteeksiantavainen. Pelastuksensa jälkeen teemme edelleen syntiä, mutta Jumala on luvannut antaa nekin anteeksi. "Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1. Joh. 2:1).
Vapautus synnistä ei kuitenkaan aina merkitse vapautusta syyllisyyden tunnosta. Kun syntimme on annettu anteeksi, muistamme ne vielä sen jälkeenkin. Meillä on myös hengellinen vihollinen, jota kutsutaan "syyttäjäksi" (Ilm. 12:10), joka jatkuvasti muistuttaa meitä epäonnistumisistamme, virheistämme ja synneistämme. Kun kristitty kokee syyllisyyden tuntoa, hänen pitäisi toimia seuraavasti:
1) Tunnustaa kaikki tunnustamattomat synnit. Joissakin tapauksissa syyllisyydentunto on paikallaan, koska tarvitaan syntien tunnustaminen. Tunnemme monesti syyllisyyttä, koska olemme syyllisiä! (Lue Daavidin kuvaus syyllisyydestä ja sen ratkaisusta Psalmissa 32).
2) Pyydä Herraa ilmoittamaan muut tunnustamista tarvitsevat synnit. Ole rohkea ja täysin avoin Herran edessä. "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle" (Ps. 139:23-24).
3) Luota Herran lupaukseen siitä, että hän antaa synnin anteeksi ja poistaa syyllisyydentunnon Kristuksen veran kautta (1. Joh. 1:9; Ps. 85:2; 86:5; Room. 8:1).
4) Jos koet syyllisyyttä jo aiemmin tunnustetuista ja anteeksiannetuista synneistä, pyyhi sellaiset ajatukset pois, koska kyseessä on väärä syyllisyydentunto. Herra pitää lupauksensa antaa meille anteeksi. Lue ja mietiskele Psalmia 103:8-12.
5) Pyydä Herraa nuhtelemaan Saatanaa, syyttäjääsi, ja pyydä Herraa palauttamaan sinulle syyttömyyden muassaan tuoma ilo (Ps. 51:12).
Ps. 32 on tässä suhteessa erittäin hyödyllinen. Vaikka Daavid oli tehnyt hirvittävän synnin, hän koki vapautuksen sekä synnistä, että sen tuomasta syyllisyydestä. Hän käsittelee sekä syyllisyyttä, että anteeksiannon todellisuutta. Ps. 51 on toinen hyödyllinen ja tutkimisen arvoinen raamatunkohta. Siinä pääpaino on synnin tunnustamisessa ja Daavid vetoaa Jumalaan täynnä surua ja syyllisyyttä olevasta sydämestään. Tästä koituvat ennalleen palauttaminen ja ilo.
Lopuksi toteamme, että jos olet tunnustanut ja katunut syntiäsi ja se on anteeksiannettu, on syytä siirtyä eteenpäin. Muista, että me Kristuksen tunnustaneet olemme uusia luomuksia hänessä. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2. Kor. 5:17). Menneet synnit ja niiden tuoma syyllisyydentunto kuuluvat tuohon "vanhaan", joka on kadonnut. Valitettavasti jotkut kristityt kylpevät vanhan elämän syntisyyden muistoissa, jotka olisi pitänyt haudata aikoja sitten. Tällainen on täysin turhaa ja vastoin voitokasta kristillistä elämää, jota Jumala haluaa meidän elävän. Voimme havainnollistaa tätä sanonnalla, "Jos Jumala on pelastanut sinut likalammesta, sinulla ei ole mitään syytä palata sinne polskuttelemaan".
English
Kuinka kristityn pitäisi suhtautua vanhojen syntien aiheuttamiin syyllisyydentuntoihin, tapahtuivat nuo teot ennen tai jälkeen uskoontulemisen?
