Kysymys
Mitä Raamattu opettaa tatuoinneista ja lävistyksistä?
Vastaus
Vanhan testamentin laki antoi israelilaisille määräyksen: ”Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra” (3. Moos. 19:28). Vaikka kristityt eivät olekaan Vanhan testamentin lain alaisia (Room. 10:4; Gal. 3:23-25; Ef. 2:15), sen että tällainen tatuoinnin kieltänyt käsky on ollut olemassa, pitäisi herättää meissä kysymyksiä. Uusi testamentti ei sano mitään siitä, pitäisikö uskovan ottaa tai olla ottamatta tatuointeja.
Hyvä testi jonkin tietyn toiminnan synnittömyyden toteamiseksi on kysyä itseltämme, voimmeko hyvällä omallatunnolla pyytää Jumalaa siunaamaan ja käyttämään sitä omiin tarkoituksiinsa. "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Kor. 10:31). Raamattu ei kiellä tatuointeja tai lävistyksiä, mutta se ei myöskään anna mitään syytä uskoa, että Jumala haluaisi meidän ottavan tatuointeja tai lävistyksiä.
Tärkeä raamatullinen periaate niissä asioissa, joita Raamattu ei nimenomaisesti käsittele, on pohtia, miellyttääkö kyseinen asia Jumalaa. Jos asia tuntuu epäilyttävältä, on parasta olla tekemättä sitä. Room. 14:23 muistuttaa meitä siitä, että kaikki mikä ei perustu uskoon on syntiä. Meidän on muistettava, että kehomme ja sielumme on lunastettu ja ne kuuluvat Jumalalle. Vaikka 1. Kor. 6:19-20 ei suoraan pädekään tatuointeihin tai lävistyksiin, se antaa meille kuitenkin periaatteen: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa.” Tämän suuren totuuden tulisi todella vaikuttaa siihen, mitä teemme ja miten kohtelemme ruumistamme. Jos ruumiimme kuuluu Jumalalle, meidän olisi varmistettava, että meillä on Hänen selvä lupansa, ennen kuin merkitsemme sen tatuoinneilla tai lävistyksillä.
English
Mitä Raamattu opettaa tatuoinneista ja lävistyksistä?
