Kysymys
Onko kuoleman jälkeen toinen mahdollisuus pelastumiseen?
Vastaus
Vaikka ajatus toisesta mahdollisuudesta pelastua on houkutteleva, Raamattu tekee selväksi, että kuoleman myötä mahdollisuudet pelastumiseen päättyvät. Hepr. 9:27 kertoo meille, kuinka kuoleman jälkeen kohtaamme tuomion. Niin kauan kuin henkilö on elossa, hänellä on toinen, kolmas, neljäs, viides, jne. mahdollisuus hyväksyä Kristus ja pelastua (Joh. 3:16; Room. 10:9-10; Ap. t. 16:31). Kun henkilö kuolee, hänen mahdollisuutensa ovat ohitse. Oppi kiirastulesta (puhdistuspaikasta), jonne ihmiset joutuvat kuolemansa jälkeen maksaakseen synneistään ei ole raamatullinen, vaan se on roomalaiskatolisen kirkon perinneopetus.
Ymmärtääksemme, mitä jumalattomille tapahtuu kuoleman jälkeen, tarkastelemme Ilm. 20:11-15, joka kuvailee Suurta valkoista tuomioistuinta. Kirjat avataan ja "kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan". Kirjoissa ovat kaikki tuomittavien ajatukset ja teot ja tiedämme Room. 3:20 perusteella, että “eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla.” Näin ollen kaikki tekojensa ja ajatustensa perusteella tuomittavat joutuvat helvettiin. Sen sijaan Kristukseen uskovia ei tuomita tekojen kirjojen perusteella, vaan heidän nimensä ovat kirjoitetut toiseen kirjaan, Karitsan elämän kirjaan (Ilm. 21:27). He ovat uskoneet Herraan Jeesukseen ja ainoastaan heille sallitaan taivaaseen pääsy.
Kaikki, joiden nimet ovat Karitsan elämän kirjassa, Jumala oli laupeudessaan jo ennen "maailman luomista valinnut" (Ef. 1:4) olemaan osa Poikansa morsianta, Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. He eivät tarvitse "toista mahdollisuutta" pelastukseen, koska Kristus on taannut heidän pelastuksensa. Hän valitsi heidät, hän pelasti heidät, ja hän pitää heidät pelastuneina. Mikään ei voi erottaa heitä Kristuksesta (Room. 8:39). Jeesus kuoli pelastaakseen heidät. Hän sanoi, "kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni" (Joh. 6:37) ja, "minä annan heille ikuisen elämän, he eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta" (Joh. 10:28). Uskovat eivät tarvitse toista mahdollisuutta, koska heille ensimmäinen mahdollisuus oli riittävä.
Entä miten on niiden laita, jotka eivät usko? Tekisivätkö he parannuksen ja uskoisivat, jos heille annettaisiin toinen mahdollisuus? Vastaus on kielteinen, koska kuolema ei muuta heidän sydämensä tilaa. Heidän sydämensä ja mielensä ovat Jumalaa vastaan, eivätkä he hyväksy häntä silloinkaan, kun he ovat kasvokkain hänen kanssaan. Tämä käy ilmi kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Luuk. 16:19-31. Jos koskaan on ollut ketään, jonka olisi pitänyt tehdä parannus toisen tilaisuuden koittaessa, niin se oli rikas mies. Mutta vaikka häntä piinattiin helvetissä, hän ainoastaan pyysi Aabrahamia lähettämään Lasaruksen maan päälle varoittamaan veljiään, jotta he eivät kohtaisi samaa kohtaloa. Hänen sydämessään ei ollut halua parannukseen, ainoastaan suru omasta kohtalostaan. Aabrahamin vastaus oli kaiken kattava: "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista" (Luuk. 16:31). Tästä käy ilmi, kuinka Raamattu on riittävä pelastukseen, eikä mikään muu ilmoitus johda ihmisiä pelastukseen. Mikään toinen, kolmas tai neljäs mahdollisuus ole riittävä muuttamaan kivisydäntä uskovaksi sydämeksi.
Fil. 2:10-11 kertoo, “Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." Jonakin päivänä kaikki polvistuvat Jeesuksen edessä myöntäen hänet Herraksi ja Pelastajaksi. Silloin on liian myöhäistä pelastua. Kuoleman jälkeen jumalattomia odottaa ainoastaan tuomio (Ilm. 20:14-15). Siksi meidän on uskottava häneen tämän elämän aikana.
English
Onko kuoleman jälkeen toinen mahdollisuus pelastumiseen?
