Kysymys
Mitä kristittyjen vanhempien pitäisi tehdä, jos heillä on tuhlaajapoika (tai -tytär)?
Vastaus
Tuhlaajapojan kertomuksessa (Luuk. 15:11-32) on useita periaatteita, joita uskovat vanhemmat voivat käyttää ollessaan tekemisissä vastoin heidän neuvojaan elävien lapsiensa kanssa. Vanhempien on muistettava, että heidän täysi-ikäiset lapsensa eivät enää ole heidän vallassaan.
Tuhlaajapojan kertomuksessa nuorempi poika ottaa osansa perinnöstä ja matkaa kaukaiseen maahan sitä tuhlaamaan. Jos kyseessä on uskoton lapsi, tällainen käytös on luonnollista. Jos kyseessä on lapsi, joka aikanaan on selkeästi tunnustanut uskonsa Kristukseen, häntä kutsutaan "tuhlaajapojaksi". Tämä sana merkitsee "henkilöä, joka kuluttaa omaisuutensa tuhlailevasti". Se on hyvä kuvaus lapsesta, joka jättää kodin ja tuhlaa vanhempien häneen sijoittaman hengellisen perinnön. Monien vuosien ravitseminen, opetus, rakkaus ja hoitaminen unohtuvat, kun tämä lapsi kapinoi Jumalaa vastaan. Kaikki kapinointi on ensisijaisesti Jumalaa vastaan ja se todentuu myös kapinointina vanhempia ja heidän auktoriteettiaan vastaan.
Huomaa, kuinka vertauksen isä ei yritä estää lastaan lähtemästä. Hän ei myöskään seuraa lastaan ja yritä suojella häntä. Sen sijaan tämä vanhempi pysyy uskollisesti kotonaan ja rukoilee. Kun lapsi tulee järkiinsä ja palaa takaisin, vanhempi on häntä odottamassa ja kiirehtii tervehtimään lastaan, kun hän vielä "on kaukana".
Kun poikamme ja tyttäremme lähtevät omille teilleen - otaksumme heidän olevan täysi-ikäisiä - ja tekevät päätöksiä, joiden tiedämme aiheuttavan raskaita seurauksia, meidän vanhempien on irrotettava otteemme lapsistamme ja annettava heidän lähteä. Vanhempien ei pidä seurata lastaan eikä sekaantua tapahtumien seuraamuksiin. Vanhempien tulee pysyä kotonaan ja rukoilla uskollisesti ja pitää silmällä katumuksen ja suunnanmuutoksen merkkejä. Siihen saakka vanhempien täytyy pitää nenänsä poissa heille kuulumattomista asioista, olla tukematta kapinointia, eikä sekaantua lapsensa asioihin (1. Piet. 4:15).
Lasten tullessa laillisesti aikuiseen ikään, he ovat tilivelvollisia ainoastaan Jumalalle ja lailliselle esivallalle (Room. 13:1-7). Vanhemmat voivat tukea tuhlaajapoikiaan rakkaudella ja rukouksella ja olla valmiita tukemaan heitä, kun lapset ovat valmiita lähestymään Jumalaa. Jumala käyttää usein itse aiheutettua kurjuutta opettaakseen meille viisautta; jokaisen yksilön velvollisuutena on vastata tähän opetukseen oikealla tavalla. Me vanhemmat emme pysty pelastamaan lapsiamme - vain Jumala pystyy sen tekemään. Siihen saakka meidän on valvottava rukoillen ja jätettävä asiat Jumalan käsiin. Tämä saattaa olla tuskallista, mutta kun suhtaudumme asiaan raamatullisella tavalla, se antaa meille rauhan sydämeemme. Me emme voi tuomita lapsiamme, ainoastaan Jumala voi. Seuraavasta raamatunkohdasta me saamme suuren lohdutuksen: "Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?" (1. Moos. 18:25b).
English
Mitä kristittyjen vanhempien pitäisi tehdä, jos heillä on tuhlaajapoika (tai -tytär)?
