Kysymys
Kuinka pelastus ei voi olla tekojen kautta, jos vaatimuksena on uskominen? Eikö uskominen ole teko?
Vastaus
Pelastuksemme riippuu kokonaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on sijaiskärsijämme, kantaen synnin rangaistuksen (2. Kor. 5:21); hän pelastaa meidät synnistä (Joh. 1:29); hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä (Hepr. 12:2). Jeesus teki kaiken, mitä täydellisen pelastuksen saamiseksi tarvitaan. Hän eli täydellisen elämän, otti Jumalan tuomion syntimme edestä ja nousi kuolleista (Hepr. 10:12).
Raamattu tekee selväksi, että meidän tekomme eivät auta pelastuksen osalta. Me emme pelastuneet "meidän hurskaiden tekojemme tähden" (Tiitus 3:5). "Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä" (Ef. 2:9). "Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä" (Room. 3:10). Tämän mukaan uhrilahjojen antaminen, käskyjen pitäminen, jumalanpalveluksissa käyminen, kastaminen tai muut teot eivät pelasta ketään. Vaikka olisimme kuinka hyviä, emme koskaan täytä Jumalan pyhyyden vaatimuksia (Room. 3:23; Matt. 19:17; Jes. 64:6).
Samoin Raamattu on yhtä selvä pelastuksen ehdollisuuden suhteen: Jumala ei pelasta kaikkia. Ainoa pelastumisen ehto on usko Jeesukseen Kristukseen. Uudessa testamentissa uskon kerrotaan olevan pelastuksen ainoa ehto lähes 200 kertaa (Joh. 1:12; Ap. t. 16:31).
Kerran Jeesukselta kysyttiin, mitä ihminen voisi tehdä miellyttääkseen Jumalaa: "Mitä me voimme tehdä tehdäksemme Jumalan töitä?" Jeesus viittasi välittömästi uskoon: ""Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko" (Joh. 6:28-29). Kysymys oli siis Jumalan vaatimuksista (monikko) ja Jeesus vastasi Jumalan vaatimuksen (yksikkö) olevan, että sinä uskot häneen.
Armo on, että Jumala antaa meille jotakin, jota emme ole ansainneet. Room. 11:6 mukaan "teot" tuhoavat armon - ajatuksena on, että työntekijä on ansainnut palkkansa, kun taas armon vastaanottaja yksinkertaisesti saa jotakin vastoin ansioitaan. Koska pelastus on kokonaan armosta, sitä ei voi ansaita. Uskossa ei näin ollen ole kyse teoista. Uskoa ei voi pitää tekona, koska se silloin tuhoaisi armon. (Katso myös Room. 4 - Aabrahamin pelastus riippui täysin uskosta Jumalaan, vastoin mitään hänen tekojaan.)
Kuvittele jonkun lähettäneen minulle nimettömänä miljoonan euron shekin. Kyseinen rahasumma on minun, mutta minun pitää vahvistaa shekki allekirjoituksellani. Minun ei millään tavoin voida katsoa ansainneen tuota shekkiä - sen vahvistamista allekirjoituksella ei pidetä työsuorituksena. En koskaan voi kehua tulleeni miljonääriksi oman uutteruuteni tai liikemiestaitoni avulla. Ei, nuo miljoona euroa olivat lahja ja shekin vahvistaminen allekirjoituksellani oli ainoa tapa saattaa se voimaan. Samoin uskominen on keino vastaanottaa Jumalan antelias lahja, eikä uskoa voida pitää tuon lahjan arvoisena tekona.
Oikeaa uskoa ei voida pitää tekona, koska oikea usko nimenomaan luopuu lihallisista teoista. Oikean uskon kohteena on Jeesus ja hänen tekonsa meidän edestämme (Matt. 11:28-29; Hepr. 4:10).
Voimme viedä tämän vielä askeleen pidemmälle: oikeaa uskoa ei voida pitää tekona, koska jopa oikea usko on lahja Jumalalta eikä meidän itsemme aikaansaama. Ef. 2:8 sanoo: “ Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä" (Joh. 6:44). Kiittäkäämme Herraa hänen pelastusvoimastaan ja armostaan tehdä pelastus todelliseksi!
Kuinka pelastus ei voi olla tekojen kautta, jos vaatimuksena on uskominen? Eikö uskominen ole teko?
