Kysymys
Jos pelastusvarmuus on ikuinen, miksi Raamattu varoittaa niin vahvasti uskosta luopumista vastaan?
Vastaus
Syy siihen, miksi Raamattu varoittaa meitä niin vahvasti uskosta luopumista vastaan on se, että oikea kääntyminen tuo aina mukanaan näkyviä tuloksia. Kun Johannes Kastaja kastoi Jordanissa, hän varoitti omasta mielestään vanhurskaita "tekemään hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!" (Matt. 3:7). Vuorisaarnan aikana Jeesus varoitti kuuntelijoitaan, että jokainen puu tunnetaan hedelmistään (Matt. 7:16) ja että jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen (Matt. 7:19).
Näiden varoitusten taustalla piilee varoitus pinnallisesta uskosta. Jeesuksen seuraaminen merkitsee paljon muuta kuin että sanot olevasi kristitty. Kuka tahansa voi väittää Jeesuksen Kristuksen olevan pelastajansa, mutta oikeasti pelastuneet tuottavat näkyviä hedelmiä. Saatat kysyä, "Mitä hedelmillä tarkoitetaan?" Selvin esimerkki kristillisistä hedelmistä löytyy Gal. 5:22-23, jossa Paavali kuvailee Pyhän Hengen hedelmiä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. On myös muita kristillisiä hedelmiä (kuten ylistäminen, sielujen voittaminen Kristukselle), mutta tämä nimenomainen lista antaa meille hyvän yhteenvedon kristillisistä arvoista. Oikeassa kristityssä ovat nämä ominaisuudet ja ne voimistuvat henkilön kasvaessa kristillisyydessään (2. Piet. 1:5-8).
Näillä oikeilla, hedelmiä tuottavilla seuraajilla on lupaus iankaikkisesta turvasta ja he myös kestävät loppuun saakka. Monet raamatunkohdat käsittelevät tätä asiaa. Room. 8:29-30 kaavoittaa pelastuksen tapahtumat osoittaen, että Jumalan edeltä määräämät ovat kutsutut, vanhurskautetut ja kirkastetut - kaikki tämä ilman väliin tipahtamisen vaaraa. Fil. 1:16 kertoo Jumalan saattavan päätökseen meissä aloittamansa työn. Ef. 1:13-14 opettaa Jumalan antaneen meille Pyhän Hengen sinetiksi, joka takaa meidän perintöosamme. Joh. 10:29 lupaa, että kukaan ei voi meitä riistää hänen kädestään. On monia kuitakin raamatunkohtia, joissa toistetaan sama asia - oikean uskovan pelastus on iankaikkisesti turvattu.
Uskosta luopumisesta varoittavat raamatunkohdat palvelevat kahta tarkoitusta. Ensimmäiseksi, ne kehottavat uskovia varmistumaan "kutsustaan ja valinnastaan". Paavali kehottaa 2. Kor. 13:5 meitä tutkimaan, olemmeko uskossa. Jos Jeesuksen Kristuksen seuraajat tuottavat hedelmiä, on se merkki heidän pelastuksestaan. Kristityt tuottavat hedelmiä vaihtelevalla menestyksellä riippuen heidän kuuliaisuudestaan ja hengellisistä lahjoistaan, mutta kaikki kristityt tuottavat hedelmiä ja meidän pitäisi kyetä näkemään niitä tarkastellessamme itseämme.
Kristityn elämässä on aikakausia ilman näkyvää hedelmän tuotosta. Nämä ovat synnin ja tottelemattomuuden aikoja. Pitkien tottelemattomuuden aikoina Jumala poistaa sydämestämme pelastusvarmuuden tunteen. Tämän vuoksi Daavid rukoili Psalmissa 51:14 Jumalaa palauttamaan hänelle "pelastuksen riemun". Me menetämme pelastuksen riemun, kun elämme synnissä. Tämän johdosta Raamattu kehottaa meitä tutkimaan itseämme, olemme uskossa (2. Kor. 13:5). Kun oikea kristitty tutkii itseään eikä näe mitään hedelmiä, sen pitäisi johtaa hänet katumukseen ja takaisin Jumalan luokse.
Toinen syy uskosta luopumisesta kertoviin jakeisiin on opettaa meille uskosta luopujien erityispiirteet, tunnistaaksemme heidät. Uskosta luopuja hylkää uskonsa. Raamatun perusteella on selvää, että uskosta luopujat ovat tunnustaneet uskonsa Jeesukseen Kristukseen, mutta eivät kuitenkaan koskaan vastaanottaneet häntä aidosti pelastajanaan. Matt. 13:1-9 (vertaus kylväjästä), kuvaa tätä täydellisesti. Tuossa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä, jotka kuvaavat Jumalan sanaa, neljään erilaiseen maaperään. tien viereen, kiviseen maahan, ohdakkeiden sekaan ja hyvään maahan. Nämä kuvaavat neljää erilaista suhtautumista evankeliumiin. Ensimmäinen on puhdas hylkääminen ja kolme muuta kuvaavat eriasteisia hyväksymisiä. Kivinen maaperä ja ohdakkeinen pelto kuvaavat aluksi evankeliumin mielihyvin vastaanottavia ihmisiä, mutta kun vaino (kivinen maaperä) tai maailman huolet (ohdakkeet) tulevat heidän kohdalleen, he luovuttavat. Jeesus tekee hyvin selväksi sen, että vaikka nämä kaksi ihmisluokkaa aluksi "hyväksyivät" evankeliumin, he eivät koskaan kantaneet hedelmää, koska siemen ei juurtunut heidän sydämeensä. Ainostaan neljäs maaperä, jonka Jumala oli valmistanut, oli kykenevä vastaanottamaan siemenen ja kantamaan hedelmää. Samoin Jeesus opettaa Vuorisaarnassa "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan" (Matt. 7:21).
Saattaa vaikuttaa oudolta, että Raamattu varoittaa uskosta luopumista vastaan ja samanaikaisesti opettaa, että oikea uskova ei koskaan luovu uskostaan. Kuitenkin, tämä on Raamatun opetus. 1. Joh. 2:19 toteaa erityisesti, että uskosta luopuvat osoittavat, etteivät he koskaan olleet oikeita uskovia. Raamatulliset varoitukset uskosta luopumista vastaan täytyy siis ymmärtää varoituksena niille, jotka luulevat olevansa uskossa ja eivät kuitenkaan ole. Hepr. 6:4-6 ja 10:26-29 ja muut samankaltaiset raamatunjakeet ovat varoituksena teeskenteleville uskoville ja kehottaa heitä tutkimaan sydämensä tilaa. Jos he harkitsevat uskosta luopumista, he eivät ole oikeasti pelastuneita. Matt. 7:22-23 on selvää, että Jumalan hylkäämät tekouskovat joutuvat hylätyiksi, eivät uskonsa menettämisen vuoksi, vaan koska Jumala ei koskaan tuntenut heitä.
Monet haluavat kuulua Jeesuksen joukkueeseen. Kukapa ei haluaisi iankaikkista elämää ja siunauksia? Jeesus kuitenkin varoittaa meitä ennakoimaan opetuslapseuden korkean hinnan (Luuk. 9:23-26, 14:25-33). Oikeat opetuslapset ovat valmiita sen maksamaan, uskosta luopujat eivät ole. Uskosta luopujat ovat niitä, jotka jättäessään uskon taakseen osoittavat, etteivät he koskaan olleet pelastuneita (1. Joh. 2:19). Uskosta luopumisessa ei ole kyse pelastuksen menettämisestä, vaan pikemminkin se on osoitus siitä, että henkilö ei koskaan ollut pelastunut.
English
Jos pelastusvarmuus on ikuinen, miksi Raamattu varoittaa niin vahvasti uskosta luopumista vastaan?
