Kysymys
Mitä tapahtuu vauvoille ja pienille lapsille heidän kuollessaan? Missä Raamatussa puhutaan tilivelvollisuudesta?
Vastaus
Usein keskustellessamme lasten pelastuksesta ja ymmärtävästä iästä unohdamme sen, että lapset eivät ole viattomia synnin suhteen, riippumatta siitä kuinka nuoria he ovat. Raamattu kertoo meille, vaikka vauva tai pieni lapsi ei ole syyllistynyt henkilökohtaiseen synnintekoon, kaikki ihmiset mukaan lukien vauvat ja pienet lapset ovat syyllisiä Jumalan edessä perisynnin ja imputaatiosynnin vuoksi. Perisynti siirtyy meille vanhemmiltamme. Psalmissa 51:7 Daavid kirjoitti, " Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." Daavid ymmärsi olleensa jo sikiämishetkellään syntinen. Se surullinen tosiasia, että joskus jopa vauvat kuolevat, on merkki siitä, että he ovat Aatamin synnin vaikutuksen alaisia, koska fyysinen ja hengellinen kuolema ovat seurausta Aatamin alkuperäisestä syntiinlankeemuksesta.
Jokainen lapsi ja aikuinen on syyllinen Jumalan edessä. Jokainen on rikkonut Jumalan pyhyyttä vastaan. Ainoa keino, miten Jumala voi olla oikeudenmukainen ja samalla julistaa henkilön vanhurskaaksi on jos kyseinen henkilö vastaanottaa anteeksiannon uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Kristus on ainoa tie. Joh. 14:6 kertoo Jeesuksen sanoneen: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Samoin Pietari sanoo Ap. t. 4:12, "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Pelastus on henkilökohtainen valinta.
Mikä on sitten vauvojen ja pienten lasten kohtalo, jotka eivät ole koskaan saavuttaneet ymmärryksen ikää eivätkä näin ollen ole voineet tehdä itse tätä henkilökohtaista päätöstä? Ymmärryksen ikä on käsite, joka opettaa ennen ymmärryksen ikää kuolleiden pelastuvan automaattisesti Jumalan armon kautta. Ymmärryksen ikä on usko siihen, että Jumala pelastaa kaikki, jotka kuolevat ennen kuin he pystyvät itse päättämään uskostaan Kristuksen suhteen. Kolmentoista vuoden ikä on yleisin ymmärrykselle annettu ikä. Se perustuu juutalaisten tapaan, jossa lapsesta tulee aikuinen 13 vuoden iässä. Raamatusta ei kuitenkaan löydy tukea ajatukselle, että 13 on aina ymmärtäväisyyden ikä. Se mitä ilmeisimmin vaihtelee lapsesta lapseen. Lapsi tulee ymmärryksen ikään, kun hän on kykenevä tekemään päätöksen uskostaan Kristuksen puolesta tai häntä vastaan.
Edellä olevan valossa tarkastelkaamme seuraavaa kohtaa: Kristuksen kuoleman kerrotaan olleen riittävä koko ihmiskunnan edestä. 1. Joh. 2:2 kuuluu, "Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman." Tämän jakeen perusteella on selvää, että Jeesuksen kuolema oli riittävä kaikkien syntien edestä, ei ainoastaan niiden edestä, jotka tulevat hänen luokseen uskon kautta. Tosiasia, että Kristuksen kuolema on riittävä kaikkien syntien edestä antaa mahdollisuuden, että Jumala soveltaa sitä niihin, jotka eivät pysty vielä uskomaan.
Toinen raamatunkohta, joka näyttää liittyvän tähän aiheeseen paremmin kuin mikään muu löytyy 2. Sam. 12:21-23. Näiden jakeiden aiheena on kuningas Daavidin haureuden teko Batseban kanssa, josta seurasi hänen raskaaksi tulonsa. Herra lähetti profeetta Naatanin kertomaan Daavidille, että hänen syntinsä seurauksena lapsi kuolisi. Daavid reagoi tähän murehtien ja rukoillen lapsen puolesta. Mutta kun lapsi oli kuollut, Davidin sureminen loppui. Daavidin palvelijat olivat hämmästyksissään kuullessaan tämän. He sanoivat kuningas Davidille, "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään." Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.' Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän ei voi palata minun luokseni." Daavidin vastaus kertoo, että ne jotka eivät pysty vielä uskomaan, ovat turvassa Herran luona. Daavid sanoi menevänsä lapsen luokse, mutta että hän ei pystyisi tuomaan lasta takaisin luoksensa. Samanaikaisesti on tärkeää huomata, että tämä näytti lohduttavan Daavidia. Toisin sanoen, Daavid vaikutti sanovan, että hän näkisi lapsen (taivaassa), vaikka ei tosin pystyisi tuomaan häntä takaisin.
Vaikka vaikuttaa siltä, että Jumala soveltaa Kristuksen sijaiskuoleman niihin, jotka eivät vielä pysty uskomaan, Raamattu ei kuitenkaan suoraan opeta tätä. Me emme näin ollen voi olla ehdottomia tämän asian suhteen. Kristuksen kuoleman soveltaminen niihin, jotka eivät pysty uskomaan olisi sopusoinnussa Jumalan rakkauden ja armon kanssa. Meidän näkemyksemme on, että Jumala soveltaa Kristuksen sijaiskuolemaa pieniin lapsiin ja henkisesti vajaamielisiin, koska he ovat itse kykenemättömiä ymmärtämään syntistä tilaansa ja tarvettaan Pelastajalle. Mutta emme voi olla dogmaattisia tämän asian suhteen. Yksi asia on varma: Jumala on rakastava, pyhä, armollinen ja oikeudenmukainen. Mitä hän tekeekin, se on aina oikein ja hyvää.
English
Mitä tapahtuu vauvoille ja pienille lapsille heidän kuollessaan? Missä Raamatussa puhutaan tilivelvollisuudesta?
