Ensimmäinen Samuelin kirja
Kirjoittaja: Kirjoittaja on tuntematon. Tiedämme 1. Samuel 10:25 perusteella Samuelin kirjoittaneen kirjan ja on hyvin mahdollista, että hän kirjoitti osan tästäkin kirjasta. On mahdollista, että profeetat ja historioitsijat Naatan ja Gaad (1. Aikak. 29:29) ovat myös olleet sen kirjoittajina.Kirjoitusajankohta: Alunpitäen 1. ja 2. Samuelin kirjat olivat yksi ainoa kirja. Septuagintan, Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen, kääntäjät erottivat ne toisistaan ja tämä ero on jäänyt voimaan. 1. Samuelin kirjan tapahtumat ulottuvat noin sadan vuoden pituiselle jaksolle alkaen vuodesta 1100 eKr. ja päättyen noin vuoteen 1000 eKr. 2. Samuelin kirjan tapahtumat kattavat edellisen lisäksi 40 vuoden jakson. Näin ollen kirjoittamisajankohta on noin vuoden 960eKr. jälkeen.
Kirjoituksen tarkoitus: 1. Samuel käsittelee Israelin historiaa Kanaanin maassa sen siirtyessä tuomareiden hallinnosta yhtenäiseksi kuningaskunnaksi. Samuel oli viimeinen tuomareista ja hän voiteli kaksi kuningasta, Saulin ja Daavidin.
Tärkeimmät jakeet:
"Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa, mutta Herra vastasi hänelle: "Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan" (1. Sam. 8:6-7).
"Samuel vastasi: "Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt kuninkuutesi ei enää pysy, vaan Herra etsii mielensä mukaisen miehen ja määrää hänet kansansa hallitsijaksi, koska et noudattanut Herran käskyä" (1. Sam. 13:13-14).
"Silloin Samuel sanoi: -- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi" (1. Sam. 15:22-23).
Lyhyt yhteenveto: 1. Samuelin kirja voidaan jakaa kahteen osaan: Samuelin elämä (luvut 1-12) ja Saulin elämä (luvut 13-31).
Kirja alkaa Samuelin ihmeellisellä syntymällä vastauksena äidin hartaaseen rukoukseen. Lapsena Samuel eli ja palveli temppelissä. Jumala valitsi hänet profeetaksi (3:19-21) ja lapsen ensimmäinen profetia koski korruptoituneiden pappien tuomiota.
Israelilaiset kävivät sotaa ainaista vihollistaan Filistiaa vastaan. Filistealaiset kaappasivat Liitonarkin ja pitivät sitä väliaikaisesti hallussaan. Jumalan lähettäessä tuomionsa heille, he palauttivat Liitonarkin. Samuel kehottaa Israelia parannukseen (7:3-6) ja voittamaan filistealaiset.
Israel halusi muiden kansojen tapaan kuninkaan itselleen. Samuel oli tyytymätön tähän vaatimukseen, mutta Herra kertoi, että Samuelin johtajuus ei ollut tähän syynä, vaan Israel oli hylkäämässä Herran johtajuuden. Varoitettuaan kansaa kuninkuuden seurauksista, Samuel voiteli Saulin Benjaminin suvusta ja hänet kruunattiin kuninkaaksi Mispaassa (10:17-25).
Saul oli aluksi menestyksekäs ja voitti ammonilaiset taistelussa (luku 11). Mutta sitten hän erehtyi tekemään karkeita virheitä: hän uhrasi välinpitämättömästi (luku 13), vannoi tyhmästi poikansa Joonatanin nimessä (luku 14) ja oli tottelematon Jumalan suoralle käskylle (luku 15). Saulin kapinoinnin seurauksena Jumala valitsi hänelle seuraajan. Jumala samoin poisti siunauksena Saulilta ja paha henki alkoi vaivaamaan Saulia vieden häntä kohti hulluutta (16:14).
Samuel matkasi Betlehemiin voidellakseen Daavid nimisen nuorukaisen seuraavaksi kuninkaaksi (luku 16). Myöhemmin Daavid kohtasi filistealaisen Goljatin kuuluisassa taistelussa tullen kansallissankariksi (luku 17). Daavid palveli Saulin hovissa, avioitui Saulin tyttären kanssa ja ystävystyi Saulin pojan kanssa. Saulista tuli yhä kateellisempi Daavidin menestyksen ja suosion johdosta ja hän yritti surmata Daavidin. Daavid pakeni ja siten alkoi seikkailun, arvoituksellisuuden ja romantiikan vaihe. Jumalan yliluonnollisella avulla Daavid pakeni moneen otteeseen täpärästi Saulin kynsistä (luvut 19-26). Kaiken tämän pyörteissä Daavid pitää kiinni elämänarvoistaan ja ystävyydestään Joonatanin kanssa.
Kirjan loppupuolella Samuel kuolee ja Saul on mennyttä miestä. Filistealaisia vastaan tapahtuvaa taistelua edeltävänä iltana Saul etsii vastauksia kysymyksiinsä. Koska hän oli hylännyt Jumalan, hän ei saa vastausta taivaasta. Sen sijaan hän etsii vastausta henkien manaajalta. Istunnon aikana Samuelin henki nousee kuolleista antamaan kaikkein viimeisimmän ennustuksen. Saul kuolisi seuraavan päivän taistelussa. Ennustus toteutuu, Saulin kolme poikaa kuolevat, Joonatan mukaan luettuna, ja Saul tekee itsemurhan.
Ennakoinnit: Hannan rukoukset (1. Samuel 2:1-10) viittaavat monilta osin Kristukseen. Hän ylistää Jumalaa kalliona (jae 2) ja tiedämme evankeliumien perusteella Jeesuksen olevan se kallio, jolle meidän pitää rakentaman hengellinen kotimme. Paavali kuvaa Jeesusta juutalaisten "loukkauskalliona" (Room. 9:33). Kristusta kutsutaan "hengelliseksi kallioksi", joka antoi israelilaisille hengellistä vettä erämaassa samoin kuin hän antaa meidän sieluillemme "elävää vettä" (1. Kor. 10:4; Joh. 4:10). Hannan rukous viittaa myös Herraan, joka tuomitsee koko maanpiirin (2:10), samoin kuin Matt. 25:31-32 viittaa Jeesukseen Ihmisen Poikana, joka tulee kirkkaudessa tuomitsemaan kaikki.
Käytännön sovellutus: Saulin surullinen kohtalo on meille esimerkkinä menetetystä tilaisuudesta. Hän oli mies, jolla oli kaikki - kunnia, valta, rikkaudet, komea ulkomuoto, ja paljon muuta. Kaikesta tästä huolimatta hän kuoli epätoivoisena, vihollisiaan peläten, tietäen epäonnistuneensa kansansa johtaja, perheensä esikuvana, ja Jumalan edessä.
Saulin virhe oli se, että hän kuvitteli voivansa miellyttää Jumalaa tottelemattomuudessaan. Monien nykyajan ihmisten tavoin hän uskoi hyvien tarkoitusperien pyhittävän keinot. Hänen valtansa nousi hänen päähänsä ja näin hän alkoi kuvitella olevansa sääntöjen yläpuolella. Jostain syystä hän vähätteli Jumalan käskyjä ja piti itseään niitä arvokkaampana. Jopa joutuessaan vastatusten väärintekemisiensä kanssa, hän yritti puolustella tekojaan ja tästä syystä Jumala hylkäsi hänet (15:16:28).
Saulilla oli sama ongelma kuin meillä monilla - hänen sydämensä asenne. Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on välttämätön menestykselle ja jos ylpeytemme saa meidät kapinoimaan häntä vastaan, joudumme tappion tielle.
Daavid puolestaan oli aluksi aivan toisenlainen. Jopa Samuel erehtyi aliarvioimaan hänet (16:6-7). Mutta Jumala näkee sydämen ja hän näki Daavidissa tahtonsa mukaisen miehen (13-14). Daavidin nöyryys ja hyveellisyys, yhdessä hänen rohkeutensa kera Herran asioiden puolesta ja hänen omistautuneisuutensa rukoukseen, on meille kaikille hyvänä esimerkkinä.
English
Paluu suomenkieliselle etusivulle
Ensimmäinen Samuelin kirja
