Kirje filippiläisille
Kirjoittaja: Fil. 1:1 nimeää kirjeen kirjoittajaksi apostoli Paavalin yhdessä Timoteuksen kanssa.Kirjoitusajankohta: Filippiläiskirje kirjoitettiin noin vuonna 61 jKr.
Kirjeen tarkoitus: Filippiläiskirje on yksi Paavalin vankilaepistoloista ja se kirjoitettiin Roomassa. Apostoli Paavali vieraili Filippissä toisella lähetysmatkallaan (Apt. 16:12) ja tuolloin Lyydia ja filippiläinen vanginvartija perheineen kääntyivät kristinuskoon. Nyt muutamia vuosia myöhemmin seurakunnasta oli tullut vakaa, jonka voi päätellä Paavalin alkutervehdyksestä "seurakunnan kaitsijoille ja palvelijoille" (Fil. 1:1).
Syy kirjeeseen oli Paavalin halu kiittää Filippin seurakunnan rahalahjasta, jonka Epafroditus, yksi seurakunnan jäsenistä, oli tuonut muassaan apostolille (Fil. 4:10-18). Tämä herkkä kirje oli osoitettu kristityille, jotka olivat erityisen lähellä Paavalin sydäntä (2. Kor. 8:1-6) ja siinä viitattiin hyvin vähän virheellisiin oppeihin.
Tärkeimmät jakeet:
Fil. 1:21: “Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.”
Fil. 3:7: “Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi."
Fil. 4:4: “Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!”
Fil. 4:6-7, "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."
Fil. 4:13: “Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.”
Lyhyt yhteenveto: Filippiläiskirjeen aiheena on "voimaa kärsimyksistä". Siinä pohditaan Kristuksen osaa elämässämme, Kristusta ajatuksissamme, Kristusta määränpäänämme, Kristusta voiman lähteenä, ja kärsimysten kautta tulevaa iloa. Se kirjoitettiin Paavalin ollessa vangittuna Roomassa, noin kolmekymmentä vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ja noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Paavali oli ensimmäisen kerran saarnannut Filippissä.
Paavali oli keisari Neron vankina ja siitä huolimatta kirjeessä ilo ja riemuitseminen ovat keskeisiä aiheita (Fil. 1:4, 18, 25, 26; 2:2, 28; Fil. 3:1, 4:1, 4, 10). Kristillisen elämän tunnusmerkkeinä ovat Kristuksen elämä, luonne ja samanhenkisyys meissä riippumatta elämäntilanteestamme (Fil. 1:6, 11; 2:5, 13). Filippiläiskirje saavuttaa lakipisteensä 2:5-11, missä Paavali käsittelee loistokkain ilmaisuin Herran Jeesuksen Kristuksen nöyryytystä ja korottamista.
Filippiläiskirje voidaan jakaa seuraavasti:
Alkusanat, 1:1-7
I. Kristus on kristityn elämä: iloitse vaikeuksista huolimatta, 1:8-30
II. Kristus on kristityn esimerkki: iloitse vaatimattomissakin tilanteissa, 2:1-30
III. Kristus on kristityn uskon, halujen ja odotusten kohde, 3:1-21
IV. Kristus on kristityn voiman lähde: iloitse huolienkin keskellä, 4:1-9
Loppusanat, 4:10-23
Erityispiirteet: Kuten asianlaita oli muissakin Paavalin kirjeissä, hän varoitti Filippin seurakuntaa lakihenkisyydestä, joka vaani kaikkia varhaisseurakuntia. Juutalaiset olivat niin sidoksissa Vanhan testamentin lakeihin, että juutalaismieliset olivat alati vaarassa palata opettamaan pelastusta tekojen kautta. Paavali toisti toistamiseen pelastuksen olevan yksin Kristuksen kautta ja nimitti juutalaismielisiä "koiriksi" ja "pahuuden tekijöiksi". Lakihenkiset halusivat erityisesti Kristukseen uskovien jatkavan ympärileikkauksen suorittamista Vanhan liiton käytännön mukaisesti (1. Moos. 17:10-12; 3. Moos. 12:3) Tällä tavoin he pyrkivät olemaan Jumalalle mieliksi omien töidensä kautta ja siten nostavan itsensä niitä kansoja korkeammalle, jotka eivät noudattaneet tätä rituaalia. Paavali selitti, kuinka Karitsan verellä pestyjen ei enää tarvinnut suorittaa tuota toimenpidettä, joka symboloi puhtaan sydämen tarvetta.
Käytännön sovellutus: Filippiläiskirje on yksi Paavalin kaikkein henkilökohtaisimmista kirjeistä ja sitä voidaan siten soveltaa monin tavoin uskovien elämään. Se oli kirjoitettu Paavalin ollessa vankina Roomassa ja siinä hän kehottaa filippiläisiä seuraamaan hänen esimerkkiään ja olemaan rohkeita "julistamaan Herran sanaa entistä pelottomammin" (1:14). Kaikki kristityt ovat jossain vaiheessa kohdanneet uskottomien vihaa Kristuksen evankeliumia kohtaan. Tämä on odotusten mukaista. Jeesus sanoi maailman vihaavan häntä ja hänen seuraajiaan (Joh. 5:18). Paavali rohkaisee meitä kestämään vainoa ja "pysymään lujasti samanhenkisinä ja taistelemaan yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta" (Fil. 1:27).
Toinen Filippiläiskirjeestä ilmenevä käytännön esimerkki on kristittyjen tarve olla yksimielisiä ja nöyriä. Me olemme yhdistetyt Kristuksessa ja meidän pitää pyrkiä olemaan yhtä toinen toistemmekin kanssa. Paavali muistuttaa meitä olemaan "...yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta" (Fil. 2:2-4). Nykyseurakunnissa olisi huomattavasti vähemmän ristiriitoja, jos seuraisimme Paavalin neuvoja tarkemmin.
Voimme myös hyödyntää Filippiläiskirjeen neuvoja koskien iloitsemista. Paavali iloitsee Kristuksen julistamista (1:5), kokemiansa vainoja (2:18), hän kehottaa muita iloitsemaan Herrassa (3:1), ja hän viittaa filippiläisiin uskontovereihinsa "ilonaan ja kunniaseppeleenään" (4:1). Hän antaa yhteenvedon uskoville: "Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! (4:4-7). Uskovina voimme iloita ja kokea Jumalan rauhan antamalla kaikki huolemme hänen hoidettavakseen: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon" (4:6). Paavalin ilo kaikesta vainosta ja vangittuna olosta huolimatta loistaa tämän kirjeen sivuilla. Meille on luvattu sama ilo, kun keskitämme ajatuksemme Herraan (4:8).
English
Paluu suomenkieliselle etusivulle
Kirje filippiläisille
