Kirje galatalaisille
Kirjoittaja: Gal. 1:1 kertoo selvästi apostoli Paavalin olleen Galatalaiskirjeen kirjoittaja.Kirjoitusajankohta: Riippuen siitä, minne Galatalaiskirje lähetettiin ja minkä lähetysmatkan aikana Paavali perusti tuon alueen seurakunnat, se kirjoitettiin vuosien 48 ja 55 jKr. välisenä aikana.
Kirjeen tarkoitus: Kuten muuallakin, Galatian alueen seurakunnat koostuivat osin juutalaisista ja osin muiden kansojen käännynnäisistä. Paavali perustelee apostolista auktoriteettiaan ja opetuksiaan, jotta hän voisi lujittaa Galatian seurakuntia niiden uskossa Kristukseen, erityisesti koskien yksin uskon kautta pelastumista. Näin ollen kirjeen aihepiiri on sama kuin Roomalaiskirjeessä: vanhurskautus yksin uskon kautta. Tässä kirjeessä keskitytään erityisesti siihen yksityiskohtaan, että ihminen pelastuu uskon kautta ilman Mooseksen lain tekoja.
Galatalaiskirjettä ei kirjoitettu proosateoksena kuvailemaan ajankohtaisia tapahtumia. Se oli mielenosoitus Kristuksen evankeliumin korruptioyrityksiä vastaan. Juutalaishenkiset yrittivät saada kristityt pitämään lain, jotta he olisivat täydellisiä Jumalan edessä. Nämä pyrkimykset olivat hämärtäneet kristinuskon perusoppia vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta tekojen sijaan. Paavalin tiedostettua, että tällaiset opit olivat saaneet jalansijaa Galatian seurakunnissa ja vieraannuttaneet heidät heidän perimästään lainvapaudesta, hän kirjoitti heille tämän selityskirjeen.
Tärkeimmät jakeet:
Gal. 2:16: “Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.”
Gal. 2:20: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani."
Gal. 3:11: “On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä uskosta vanhurskas saa elää."
Gal. 4:5-6: “...lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba! Isä!"
Gal. 5:22-23: “Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.”
Gal. 6:7: “Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
Lyhyt yhteenveto: Vanhurskauttaminen uskon kautta on osa hengellistä vapautta. Paavali kehotti galatalaisia pysymään lujina vapaudessaan sen sijaan, että he alistuisivat uudelleen "orjuuden ikeeseen” (Mooseksen lain alaisuuteen, Gal. 5:1). Kristillinen vapaus ei ole tekosyy tyydyttää alhaisia lihallisia himojamme. Se on paremminkin tilaisuus rakastaa toinen toisiamme (Gal. 5:13; 6:7-10). Tämä vapaus ei kuitenkaan eristä henkilöä elämän vaikeuksista. Lihan ja Hengen välillä on monia kiivaita kamppailuja. Liha ja sen himot naulattiin Kristuksen kanssa ristille (Gal. 2:20) ja sen seurauksena Henki tuottaa hedelmiään: rakkautta, iloa ja rauhaa uskovan elämässä (Gal. 5:22-23).
Galatalaiskirje kirjoitettiin pyhän kiivauden alaisuudessa. Paavali ei ollut kiinnostunut siitä, oliko joku ympärileikattu vai ei, vaan siitä, oliko hän "uusi luomus" (Gal. 6:15). Jos Paavali ei olisi ollut menestyksellinen puolustaessaan yksin uskon kautta tapahtuvaa vanhurskauttamista, kristinusko olisi jäänyt yhdeksi juutalaisuuden sivuhaaroista sen sijaan, että siitä tuli maailmanlaajuinen tie pelastukseen. Galatalaiskirje ei näin ollen ollut ainoastaan Lutherin suosikkikirje, vaan se on tärkeä kirje kaikille Paavalin kaltaisille uskoville.
"Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani" (Gal. 2:20). Jaakobin kirje ja Galatalaiskirje kuvaavat kristinuskon eri puolia ja ne näyttävät olevan keskenään ristiriidassa, vaikka ne itse asiassa täydentävät toisiaan. Jaakob korostaa Kristuksen etiikkaa, jonka mukaan oikea usko ilmenee elämässä tekoina. Jaakob korosti Paavalin tavoin henkilön elämässä tapahtuvaa Jumalan armon tuomaa muutosta (Jaakob 1:18). Galatalaiskirje korostaa evankeliumin tuottamaa muutosta kristityn elämässä (Gal. 3:13-14). Paavali ei suhtautunut eettiseen elämään yhtään Jaakobia väheksyväisemmin (Gal. 5:13). Kuten on laita kolikon kanssa, nämä kaksi toinen toistaan täydentävää kristillistä totuutta ovat aina toisiinsa liitettyinä.
Erityispiirteet: Kautta koko kirjeen Paavali rinnastaa pelastavan armon - Jumalan lahjan - Mooseksen lakiin, mikä ei pelasta. Juutalaishenkiset, jotka turvautuivat Mooseksen lakiin vanhurskautuakseen, olivat vaikutusvaltaisia alkuseurakunnassa ja saivat punomiinsa valheverkkoihin kiinni tilapäisesti sellaisia merkittäviä kristittyjä kuin Pietarin (Gal. 2:11-13). Alkuseurakunnan kristityt olivat niin lain pauloissa, että Paavalin täytyi toistuvasti muistuttaa heitä armon kautta tulevasta pelastuksesta, joka ei millään tavoin ollut kiinni lain noudattamisessa. Aiheet, jotka liittävät Galatalaiskirjeen Vanhaan testamenttiin, liittyvät lain ja armon vastakkainasetteluun: laki ei pysty vanhurskauttamaan (2:16); uskova on kuollut lain suhteen (2:19); Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta (3:6); laki tuo Jumalan vihan eikä suinkaan pelastusta (3:10); rakkaus täyttää lain tekojen sijaan (5:14).
Käytännön sovellutus: Yksi Galatalaiskirjeen keskeisistä aiheista on mainittu Gal. 3:11: "Uskosta vanhurskas saa elää." Me emme ainoastaan pelastu uskon kautta (Joh. 3:16; Efes. 2:8-9), mutta Kristukseen uskova elää päivä päivältä ja hetki hetkeltä tuon uskon voimalla. Me emme pysty hankkimaan tuota uskoa omin voimin, se on Jumalan lahja. Velvollisuutemme ja ilomme on (1) tuoda uskomme julki, jotta muut näkevät Kristuksen teot meissä, ja (2) kasvattaa uskoamme harjoittamalla hengellistä itsekuria (Raamatun opiskelua, rukoilemista, tottelevaisuutta).
Jeesus sanoi, että meidät tunnetaan elämämme hedelmistä (Matt. 7:16), jotka siten todistavat meissä olevasta uskosta. Kaikkien kristittyjen pitäisi pyrkiä rakentamaan pelastavan uskonsa päälle ja sen voimalla niin, että elämämme heijastaisi Kristusta, jotta muut näkisivät Jumalan työt meissä ja "ylistäisivät Isäämme, joka on taivaissa" (Matt. 5:16).
English
Paluu suomenkieliselle etusivulle
Kirje galatalaisille
