Kirje heprealaisille
Kirjoittaja: Vaikka monet liittävät Heprealaiskirjeen apostoli Paavalin kirjoitusten joukkoon, on kirjoittajan henkilöllisyys arvoitus. Siitä puuttuu Paavalille tyypillinen alkutervehdys. Sen lisäksi kirjeen kirjoittaja vaikuttaa luottaneen Jeesuksen Kristuksen silminnäkijöiden tietoon (2:3) ja tästäkin syystä Paavalin roolia kirjeen kirjoittajana on syytä epäillä. Joidenkin mielestä Luukas kirjoitti tämän kirjeen. Toisten mielestä Apollos, Barnabas, Siilas, Filippus, Akylas tai Priskilla oli sen kirjoittaja. Riippumatta siitä, kuka piti kynää kädessään, Jumalan Pyhä Henki on kaikkien Raamatun kirjojen varsinainen kirjoittaja (2. Tim. 3:16) ja näin ollen Heprealaiskirje puhuttelee meitä samalla auktoriteetilla kuin muutkin Raamatun kirjat.Kirjoitusajankohta: Kirkkoisä Klementti lainasi Heprelaiskirjeestä vuonna 95. Kirjan sisällön perusteella on ilmeistä, että Timoteus oli elossa kirjeen kirjoittamisen aikana ja koska siinä ei mainita millään tavoin Vanhan testamentin uhrijärjestelmän päättymistä Jerusalemin tuhon seurauksena vuonna 70, voidaan arvioida kirjeen olleen kirjoitetun noin vuonna 65.
Kirjan tarkoitus: Edesmennyt Tri Walter Martin, Christian Research Institute -järjestön perustaja ja suuren suosion saaneen Kingdom of the Cults -kirjan kirjoittaja kuvaili leikkimielisesti, kuinka Heprealaiskirje oli heprealaisen kirjoittama heprealaisille kehottaen heitä lopettamaan käyttäytymästä kuin heprealaiset. On hyvin tiedostettua, kuinka monet varhaiset juutalaiset uskovat lipsuivat takaisin juutalaisiin tapoihin ja rituaaleihin välttyäkseen koko ajan lisääntyvältä vainolta. Tämän kirjeen tarkoituksena oli näin ollen rohkaista noita vainottuja uskovia jatkamaan elämäänsä Jeesuksen Kristuksen armon alaisuudessa.
Tärkeimmät jakeet:
Hepr. 1:1-2, "Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat."
Hepr. 2:3: "Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen..."
Hep. 4:14-16: "Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme."
Hepr. 11:1: “Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
Hepr. 12:1-2: "Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, 2 katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella."
Lyhyt yhteenveto: Kirje heprealaisille oli suunnattu kolmelle ei ryhmälle: Kristukseen uskoville; niille epäuskoisille, jotka tiesivät ja hyväksyivät Kristukseen liittyvät tosiasiat; ja niille epäuskoisille, jotka tunsivat vetoa Kristusta kohtaan, mutta kuitenkin viime kädessä hylkäsivät hänet. On tärkeää ymmärtää, mille ryhmälle mikäkin kirjeen kohta oli osoitettu. Jos tätä ei tehdä, kirjeen tulkinnat ovat ristiriidassa muiden Raamatun kirjojen kanssa.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja toistaa monesti, kuinka Kristus on ylivoimainen ominaisuuksiltaan ja suorittamansa tehtävän johdosta. Vanhan testamentin kirjoitukset ja seremoniat osoittivat kuvaannollisesti tulevaan Messiaaseen. Näin ollen juutalaisten seremoniat olivat ikään kuin varjo tulevista tapahtumista. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan Jeesus Kristus on parempi kuin mitä pelkkä uskonto voi tarjota. Kaikkien uskontojen tarjoamat loistokkaat puitteet ja mahtipontisuus kalpenevat Jeesuksen Kristuksen henkilön, työn ja saavutusten rinnalla. Jeesus Kristus on tämän kaunopuheisen kirjeen keskeinen aihe.
Erityispiirteet: Tuskin missään muussa Uuden testamentin kirjeessä Vanha testamentti on niin tarkan analyysin alaisena kuin Heprealaiskirjeessä, joka perustuu leeviläiseen pappeuteen. Kirjoittaja vertaa kerta toisensa jälkeen Vanhan testamentin uhrijärjestelmän puutteita Kristuksen täydellisyyteen ja hänen työnsä lopullisuuteen. Vanhan testamentin säädökset vaativat päivittäisiä uhreja ja ylimmäisen papin suorittaman vuosittaisen sovitusuhrin. Uusi testamentti tarjoaa yhden ainutkertaisen uhrin Kristuksessa (Hepr. 10:10) ja suoran yhteyden Jumalaan.
Käytännön sovellutus: Heprealaiskirje on täynnä kristinuskon perusopetuksia ja siinä annetaan rohkaisevia esimerkkejä Jumalan "uskon sankareista", jotka pysyivät lujina elämän ja uskon koettelemuksissa (Hepr. 11). He ovat mainioita esimerkkejä Jumalan ehdottomasta luotettavuudesta. Me voimme samoin luottaa Jumalan lupauksiin olosuhteistamme huolimatta ja meitä auttaa, kun mietiskelemme Jumalan tekoja Vanhan testamentin uskovien elämän vaiheissa.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee uskovia suuresti, mutta hän antaa myös viisi varoitusta. Niihin kuuluvat opetusten laiminlyönti (2:1-4), epäuskon vaara (3:7-4:13), hengellinen kypsymättömyys (5:11-6:20), tahallinen syntiin lankeaminen (10:26-39), ja Jumalan torjuminen (12:25-29). Kirje on merkkiteos, koska siinä on syvällisiä teologisia opetuksia, virkistäviä rohkaisuja, ja selväsanaisia neuvoja ja varoituksia koskien saamatonta kristillistä elämää. Ennen kaikkea kirje sisältää loistokkaan kuvan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, uskomme alkajasta ja täyttäjästä (12:2).
English
Paluu suomenkieliselle etusivulle
Kirje heprealaisille
