Evankeliumi Markuksen mukaan
Kirjoittaja: Vaikka Markuksen evankeliumi ei nimeä sen kirjoittajaa, varhaisseurakunnan kirkkoisien yksimielinen käsitys oli, että Markus oli sen kirjoittaja. Hän oli apostoli Pietarin kumppani ja ilmeisimmin hänen hengellinen poikansa (1. Piet. 5:13). Näin ollen hän sai Pietarilta ensikäden tietoja Herran elämän tapahtumista ja opetuksista ja tallensi ne kirjalliseen muotoon.Yleisesti uskotaan Markuksen olleen Uuden testamentin Markus Johanneksen (Apt. 12:12). Hänen äitinsä oli rikas ja vaikutusvaltainen kristitty Jerusalemin seurakunnassa, joka todennäköisesti kokoontui hänen kodissaan. Markus liittyi Paavalin ja Barnabaan mukaan ensimmäisellä lähetysretkellä, mutta ei toisella, koska heidän välilleen puhkesi suuria erimielisyyksiä (Apt. 15:37-38). Paavali kutsui elämänsä loppuvaiheilla Markuksen luokseen (2. Tim. 4:11).
Kirjoitusajankohta: Markuksen evankeliumi oli todennäköisesti ensimmäisiä Uuden testamentin kirjoja, noin vuosilta 57-59 jKr.
Kirjan tarkoitus: Matteuksen kohderyhmänä olivat hänen juutalaiset maanmiehensä, kun Markus puolestaan näyttää kirjoittaneen roomalaisille ei-juutalaisille uskoville. Markus kirjoitti pastorin tavoin kristityille, jotka olivat aiemmin kuulleet ja uskoneet evankeliumiin (Room. 1:8). Hän halusi heidän saavan Jeesuksen Kristuksen elämänkerran. Hän kuvaa Jeesusta Herran palvelijana ja maailman pelastajana vahvistaakseen heidän uskoaan heidän kokemissaan ankarissa vainoissa ja opettaakseen heille, mitä hänen seuraajanaan oleminen merkitsi.
Tärkeimmät jakeet:
Markus 1:11: "Ja taivaista kuului ääni: 'Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.'”
Markus 1:17: ”Jeesus sanoi heille: 'Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.'”
Markus10:14-15: “Mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: 'Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.'”
Markus 10:45: “Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”
Markus 12:29-33: "'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole.”'
Markus 16:6: "Mutta nuorukainen sanoi: 'Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin.'”
Markus 16:15: “Hän sanoi heille: 'Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”'
Lyhyt yhteenveto: Tämän evankeliumin erityispiirre on, että siinä korostetaan Jeesuksen tekoja enemmän kuin hänen sanojaan. Se on kirjoitettu yksinkertaisesti ja siirtyy nopeasti yhdestä Kristuksen elämänvaiheesta toiseen. Siinä ei ole sukuluetteloa niin kuin Matteuksessa, koska ei-juutalaiset eivät olleet kiinnostuneet hänen sukuhistoriastaan. Kasteensa jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa Galileassa ja kutsui ensimmäiset neljä opetuslasta. Tätä seuraa Jeesuksen elämänkertomus, kuolema ja ylösnousemus.
Markuksen evankeliumi ei ole ainoastaan kokoelma tarinoita, vaan selonteko, ei ainoastaan juutalaisille, vaan myös ei-juutalaisille, kuinka Jeesus on Messias. Pietarin johdolla opetuslapset myönsivät Jeesuksen olevan Kristus (Markus 8:29-30), vaikka he eivät täysin ymmärtäneet sitä ennen kuin vasta hänen ylösnousemuksensa jälkeen.
Kun seuraamme Jeesuksen työtä kautta Galilean ja ympäröivän alueen aina Juudeaan saakka, ymmärrämme kuinka nopeatempoista hänen elämänsä oli. Hän kosketti lukemattomien ihmisten elämää ja jätti pysyvän jäljen opetuslapsiinsa. Kirkastusvuorella (Markus 9:1-9) hän antoi heistä kolmelle ennakkokuvan tulevasta paluustaan voimassa ja kirkkaudessa paljastaen taas kerran, kuka hän todella oli.
Kuitenkin viimeisinä päivinä ennen Jeesuksen viimeistä matkaa Jerusalemiin, opetuslapset olivat hämillään, peloissaan ja epäileviä. Kun Jeesus pidätettiin, hän jäi yksin opetuslasten paetessa. Sitä seuraavan näytösoikeudenkäynnin aikana Jeesus julisti rohkeasti olevansa Kristus, Siunatun Poika, ja palaavansa voitokkaana (Markus 14:61-62). Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen liittyneet sensaatiomaiset jäivät useimmilta opetuslapsilta kokematta. Tosin muutamat uskolliset naiset olivat niitä todistamassa. Sapatin jälkeisenä aamuna, viikon ensimmäisenä päivänä, he menivät haudalle hajusteyrttien kanssa. Nähdessään kiven vieritetyn haudan suulta, he menivät hautaan. He eivät nähneet Jeesuksen ruumista, vaan valkoisiin pukeutuneen enkelin. Heidän riemukas viestinsä kuului, "Hän on noussut kuolleista!" Nuo naiset olivat ensimmäiset evankelistat ja he levittivät hyvää uutista hänen ylösnousemuksestaan. Tätä samaa sanomaa on levitetty ympäri maailman kautta vuosisatojen aina meidän päiviimme saakka.
Erityispiirteet: Markuksen kohderyhmänä olivat ei-juutalaiset ja siksi hän ei lainaa niin usein Vanhan testamentin jakeita kuin Matteus, joka kirjoitti lähinnä juutalaisille. Hän ei aloita evankeliumiaan Jeesuksen sukuhistorialla yhdistäen hänet kansakunnan suuriin patriarkaalisiin esi-isiin. Sen sijaan hän aloittaa Jeesuksen kasteella, jonka myötä hänen maanpäällinen toimintansa alkoi. Tosin tuossa kohdin Markus lainaa Vanhaa testamenttia koskien edelläkäypää, Johannes Kastajaa, joka kehottaisi ihmisiä ja "valmistaisi tien" (Markus 1:3; Jesaja 40:3) heidän odottaessaan tulevaa Messiastaan.
Jeesus viittaa monissa kohdin Vanhaan testamenttiin Markuksen evankeliumissa. Jeesus nuhtelee fariseuksia Markus 7:6:ssa heidän pinnallisen jumalanpalveluksen tähden. Heidän huulensa puhuivat Jumalasta, mutta heidän sydämensä olivat hänestä etäällä. Jeesus viittaa profeetta Jesajaan vakuuttaakseen heidät kovasydämisyydestään (Jesaja 29:13). Jeesus viittasi myös erääseen toiseen Vanhan testamentin profetiaan, joka täyttyi juuri sinä samana yönä, jolloin hän sitä lainasi. Sen mukaisesti opetuslapset pakenivat kuin lampaat, kun Jeesus pidätettiin ja tapettiin (Mark .14:27; Sakarja 13:7). Hän käytti profeetta Jesajan sanoja puhdistaessaan Temppelin rahanvaihtajista (Mark. 11:15-17; Jesaja 56:7; Jeremia 7:11) ja Psalmeja selittäessään hän kertoi olevansa uskomme ja seurakunnan kulmakivi (Mark. 12:10-11; Ps. 118:22-23).
Käytännön sovellutus: Markus kuvaa Jeesuksen kärsivänä Jumalan palvelijana (Markus 10:45), joka tuli palvelemaan meitä ja uhraamaan itsensä. Tällä tavoin hän halusi antaa meille kannustavan esimerkin. Meidän olisi palveltava muita hänen tavoin, samalla nöyryydellä ja omistautuneisuudella. Jeesus muistutti meitä siitä, että Jumalan valtakunnassa ensimmäiset ovat muiden palvelijoita (Markus 10:44). Uhrautuvaisuuden pitäisi ylittää halumme saada tunnustuksia tai palkkioita samoin kuin Jeesus oli valmis alentamaan itsensä ja antamaan henkensä meidän edestämme.
English
Paluu suomenkieliselle etusivulle
Evankeliumi Markuksen mukaan
