Kysymys
Mitä Raamattu sanoo kristillisestä kymmenysten antamisesta?
Vastaus
Kymmenysten antaminen on asia, jonka kanssa monet uskovat kamppailevat. Monissa seurakunnissa kymmenysten antamista korostetaan liikaa. Toisaalta monet uskovat kieltäytyvät tottelemasta Raamatun kehotusta uhrata Herralle. Kymmenysten antaminen tai antamisen yleensäkin on tarkoitus olla ilo ja siunaus. Surullista kyllä, nykyseurakunnissa se on sitä vain harvoin.
Kymmenysten antaminen on vanhatestamentillinen käsite. Kymmenys oli vaatimus laissa, jonka mukaan kaikkien israelilaisten tuli antaa 10 % kaikista tuloistaan ja kasvattamastaan sadosta ilmestysmajaan/temppeliin (3. Moos. 27:30; 4. Moos. 18:26; 5. Moos. 14:24; 2. Aikak. 31:5). Itse asiassa Vanhan testamentin laki vaati useampien maksujen suorittamista ja näiden maksujen tai kymmenysten kokonaismäärä oli noin 23%, eikä suinkaan 10%, jota pidetään nykyisin sopivana kymmenysten suuruutena. Jotkut ymmärtävät Vanhan testamentin kymmenykset eräänlaisena verotuskeinona, jonka avulla huolehdittiin uhrijärjestelmän pappien ja leeviläisten tarpeiden täyttämisestä. Uusi testamentti ei missään kohdin käske tai edes suosittele, että kristittyjen pitäisi alistua lakihenkiseen kymmenysjärjestelmään. Paavali sanoo, että uskovien tulisi panna syrjään osa tuloistaan tukeakseen seurakuntaa taloudellisesti (1. Kor. 16:1-2).
Uusi testamentti ei missään mainitse tiettyä prosenttiosuutta, joka tuloista pitäisi laittaa syrjään, vaan sanoo vain, että sen tulee olla ”sen mukaan kuin hänellä on varaa” (1. Kor. 16:2). Kristillinen kirkko on pohjimmiltaan ottanut luvun 10 % Vanhan testamentin kymmenyksistä ja tehnyt siitä suositeltavan minimin uskovien antamiselle. Uusi testamentti puhuu antamisen tärkeydestä ja sen eduista. Meidän tulisi antaa sen mukaan kuin pystymme. Joskus se merkitsee enemmän kuin 10% antamista, joskus se ehkä tarkoittaa vähemmän. Kaikki riippuu uskovan mahdollisuuksista ja seurakunnan tarpeista. Jokaisen kristityn tulisi tunnollisesti rukoilla ja etsiä Jumalan viisautta sen suhteen, antaako kymmenyksiä ja/tai kuinka paljon hänen tulisi antaa (Jaak. 1:5). Kymmenysten ja lahjojen antamisen pitäisi ennen kaikkea tapahtua pyyteettömästi ja olla osa Jumalan ja seurakunnan palvelemista. ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
English
Mitä Raamattu sanoo kristillisestä kymmenysten antamisesta?
